Valon kajo

Valon kajo

lauantai 6. helmikuuta 2016

Kesytä ajanhukkaajat

Ajanhukkaajat ovat asioita, joiden vaikutusta ihmiset eivät edes tiedosta tai joita pidetään itsestään selvinä ja työhön kuuluvina. Näillä ajanhukkaajilla on taipumus naamioitua sellaisiksi, että uskomme niiden pysyvyyteen.


Mitä ovat työn yleisiä ajanhukkaajia ja miten ne kesytetään?

Puhelin ja sähköposti aiheuttavat suuren määrän häiriöitä ja katkoksia työhön. Itse käsittelen kymmeniä sähköpostia joka päivä. Puhelimen soidessa ajatuksenjuoksu saattaa katketa ja keskeytyneeseen asiaan täytyy paneutua uudelleen puhelun jälkeen. Jos sinulla on tehtävä, joka vaatii keskittymisrauhaa, siirry johonkin toiseen huoneeseen, jossa saat työskennellä häiriöittä. Älä anna sähköpostin ohjata työtäsi. Kokeile jaksottaa sähköpostien lukeminen ja niihin vastaaminen tiettyihin aikoihin. Puhelin kannattaa pitää välillä äänettömällä. Kyllä sen huomaa, kun se soi.

Työpöytä, oman työpöytämme yleinen epäjärjestys aiheuttaa helposti ajanhukkaa. Sekaisin oleva työpöytä aiheuttaa turhaa etsimistä ja häiriötä, kun katse osuu tekemättömiin töihin. Samalla kasvaa tekemättömien töiden paineen aiheuttama stressi. Oma työpiste kannattaa siivota säännöllisesti. Itse pyrin tekemään sen joka päivä tai ainakin viikon lopussa.

Pomot kokouksessa, alaiset hukassa. Tutkija havainnoi eräällä työpaikalla esimiesten ajankäyttöä. Osoittautui, että he käyttivät vain noin viisi minuuttia päivässä keskusteluun alaistensa kanssa. Muu aika kului erilaisissa kokouksissa ja muiden tehtävien hoitamisessa. Yritä vähentää tai ainakin tehostaa palavereita. Yritä välttää, että päivässä olisi liian monta palaveria. Palaverista palaveriin säntääminen ei ole tehokasta työn hallintaa.

Työn suunnittelemattomuus tarkoittaa tuo kiireen tunteen. Jokainen ihminen itse aiheuttaa ajanhukkaa suunnittelemattomalla ajankäytöllään. Jokaiseen työpäivään kuuluu aina jotain odottamatonta, eikä kaikkeen pysty varautumaan ennalta. Tämän voi kuitenkin huomioida omaa ajankäyttöä suunniteltaessa. Priorisoi päivän tehtäväsi ja aseta päivällesi tavoite. Itse mietin kolmea asiaa, jotka yritän saada valmiiksi. Ylläpidä tehtävälistaa. Etsi itsellesi sopiva todo-sovellus puhelimeesi tai tietokoneellesi tai käytä vanhanaikaista muistikirjaa.

Aika ei kulu, vaan sitä tehdään.


lauantai 5. joulukuuta 2015

Rehtorina etänä

Nykyään rehtorilla saattaa olla vastuullaan ison koulun lisäksi eri toimipisteitä tai yksiköitä. Vanhoja koulun johtamisen malleja ei voida enää käyttää sellaisenaan koska hajautetuissa toimintaympäristössä on uudenlaisia ulottuvuuksia. Siksi on kehitettävä uusia johtamisen ja koulun kehittämisen malleja.  Hajautettu johtaminen kouluissa tuo mukanaan etäältä johtamisen haasteet ja siksi myös etäällä olevan yksikön johtaminen on vaativaa työtä. Asiasta voidaan käyttää myös termiä etäjohtaminen. Ihmisten työnteon johtamisesta verkossa voidaan käyttää käsitteitä verkko- ja virtuaalijohtaminen. 
Näytetään 20150713_220544.jpg


























Johtamisrakenteen kuvaaminen 
Etäjohtaminen edellyttää sekä rehtorilta että työntekijöiltä asian tiedostamista. Tehtävänkuvien selkeä määrittely sisältää myös vastuiden määrittelyn. Hajautetussa organisaatiossa on tärkeä tietää, kuka toimii rehtorin varahenkilönä, kun tämä ei ole paikalla, ja kehen ollaan missäkin asiassa yhteydessä. 

Rehtorin tavoitettavuus
Etäyksikössä rehtorin voi olla vaikeaa olla tasavertaisesti mukana kaikkien työntekijöiden arjessa. Merkitys korostuu silloin, jos yksiköiden välillä on välimatkaa enemmän ja rehtorin vierailut yksikössä ovat vähäisiä. Mikäli etäällä työskentely on satunnaisempaa - voidaan sopia tietty päivä ja kellonaika, jolloin rehtori on paikalla. Vain säännöllisten tapaamisten ja keskustelujen avulla saa selvyyden siitä, miten henkilöstöllä menee.

Tiedonkulun parantaminen
Viestinnällä on kaksi merkitystä: tiedottaminen ja vuorovaikutus. Hajautetussa työskentelyssä viestintä- ja yhteistyövälineet ovat tärkeässä roolissa. On tärkeää miettiä, kuinka motivoida ihmisiä, joita ei juuri koskaan näe. On tärkeää myös miettiä uusia tapoja kommunikoida työntekijöiden kanssa. Tähän uusi teknologia tuo mahdollisuuksia viestiä myös virtuaalisesti.

Toimintakulttuuuriin sitouttaminen
Etäpisteessä työskentelevä voi helposti kokea jäävänsä ulkopuolelle koulun isosta työyhteisöstä. Rehtorin tulee miettiä, miten luoda yhteishenki ja ylläpitää innostuneisuus ja sitoutuneisuus ilman fyysistä läsnäoloa. Hajautettujen työntekijöiden huomiointi, motivointi, sitouttaminen ja osallistaminen ovat hajautetun  johtamisen erityishaasteita. 

Luottamuksen ja keskinäisen ilmapiirin tukeminen
Rehtorista etäällä olevissa yksiköissä työntekijät joutuvat kantamaan suurempaa vastuuta kuin henkilöstö, joka työskentelee esimiehen kanssa fyysisesti samoissa tiloissa. Hajautetussa johtamisessa hyvät alaistaidot saavat suuren merkityksen, sillä työntekijät työskentelevät joskus pitkiäkin aikoja siten, etteivät saa välitöntä tukea esimieheltään. 

Fyysinen etäisyys sinänsä ei siis ole välttämättä ongelma. Eiväthän samassa koulussa olevat työntekijätkään näe toisiaan jatkuvasti. Ongelmat syntyvät siitä, jos etäyksikössä syntyy epätasapuolisuuden kokemuksia tai puutteellinen tunteminen aiheuttaa tietokatkoksia ja väärinymmärryksiä. Näihin tekijöihin voi vaikuttaa, ja etäältä johtaminenkin voi parhaimmillaan olla myös lähellä olemista.


Jokaiseen tekoon ja tekemättä jättämiseen liittyy valinta siitä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.
— Brian Tracy-


maanantai 23. marraskuuta 2015

Eettinen johtaminen

Helsingin Sanomien Ura-liite etsii Suomen parasta esimiestä. Ehdokasasettelu on päättynyt, ja viisi äänestykseen asti päässyttä finalistia esitellään lehdessä aina yksi kerrallaan. Yksi kisan finalisteista on Jokiniemen koulun rehtori Leena Kolho-Venäläinen.

Luin Kolhi-Venäläisen esittelyn ja minulle välittyi kuva vahvasta eettisestä johtajasta. Sitten jäin pohtimaan, mitä se eettinen johtaminen oikein on.





























Eettinen johtaminen on lyhyesti sanottuna Hyvää johtamista. Eettinen johtajuus on hyvän tahdon taidetta. Se on ajattelun ja toiminnan tapa, jota tarvitaan johtamistyön sisällöksi. Eettinen johtaja haluaa olla tekemässä hyvää, rakentamassa parempaa maailmaa. Eettinen johtaminen luo hyvän työilmapiiirin. Töihin on mukava tulla ja töissä on mukava olla. 


Mitä ovat eettisen johtajan periaatteet?

Vahvista eettistä herkkyyttäsi.

Eettisenä johtajana kehittyminen alkaa siitä, että pyrkii näkemään yhä useamman tilanteen valintana ja hahmottamaan, mitä erilaisia arvovalintoja päätöksentekoon liittyy. Eettisen johtajan on vaivattava päätään ja etsittävä uusia vaihtoehtoisia ratkaisuja, punnittava ratkaisujen mahdollisia seurauksia ja seurausten seurauksia. 

Käyttäydy rehellisesti.

Toimi itse niin kuin ”saarnaat”. Ollakseen uskottava, johtaja ei voi edellyttää muilta enempää kuin itseltään.   

Arvosta toisia.
Pyri arvostamaan kaikkia työntekijöitäsi. Olemme erilaisia, arvomaailmamme saattavat olla erilaisia, pääsemme samoihin lopputuloksiin toimimalla eri tavalla. Opettele arvostavaa suhtautumista toisiin, sen sijaan, että arvostelisit heitä.

Toteuta oikeudenmukaisuutta.
Johtajan moraalinen selkäranka ei taivu vaikeidenkaan päätösten äärellä, vaan hän rohkenee pitämään kiinni periaatteistaan ja lupauksistaan.

Rakenna luottamusta.
Luottamus lisää työntekijöiden halua kehittää työtään ja tahtoa ponnistella yhteisen päämäärän hyväksi. Luottamus on siis avaintekijä työmotivaation ylläpitämisessä ja työhyvinvoinnin edistämisessä.

Edistä hyvää vuorovaikutustä työyhteisössä.
Luottamusta rakennetaan keskustelemalla  arvoista, luomalla yhteistä ymmärrystä, pyrkimällä johdonmukaisuuteen ja lupausten pitämiseen. Parhaimmillaan vuorovaikutustilanteissa syntyy jotain sellaista, joka on enemmän kuin eri osapuolten alkuperäinen ajatus tai näkökulma oli. 



Tärkeintä ei ole se mitä teet, vaan se mitä olet.


 -Tommy Hellsten-


perjantai 30. lokakuuta 2015

Voihan kokous!

Jopa 40 prosenttia kaikista kokouksista koetaan tehottomiksi ja joka neljäs kokous voitaisiin hoitaa sopimalla asioista ilman kokousta! Kokoustaminen vie keskimäärin 9,5 tuntia viikossa työaikaa kyselyyn vastanneilta. Suomalaisen Työn Liiton toteuttaman Kansallinen Kokousbarometri 2015 -selvitykseen vastanneista yli 500 vastaajasta noin puolet koki kokouksia olevan ajoittain tai jatkuvasti liikaa.

Uuden opetussuunnitelman toimintakulttuurin ytimenä on oppiva yhteisö, ja tavoitteena on edistää oppimista, osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää elämäntapaa. Koulun toimintakulttuuria koulussa ei kuitenkaan voida kehittää ilman johtajuuden kehittämistä. Ja johtajuuteen kuuluvat mm. kokousten ja palaverien järjestäminen. Tästä syystä meidän on kriittisesti tarkasteltava myös kokouskulttuuriamme.

Koulussa on vielä vallalla melko yleisesti käytäntö, jossa kootaan opettajat kerran viikossa koolle yhteiseen massakokoukseen. Ja näin luodaan kokouksia, joissa on aikavarkaita, epäselviä tavoitteita, rönsyilyä, lepsua kokouksen vetämistä, valtaeroja, äänekkäitten sisäpiiriä, henkilöstöristiriitoja, takeltelua päätöksenteossa, juuttumista pikkuasioihin, riittämättömiä tietoja ja taitoja päätösten tekemiseksi tai huonoa valmistelua.
























Mitä voisimme asialle tehdä?


1. Karsi kokouksia
Tärkeintä on tunnistaa turhat kokoukset ja luopua niistä. Mieti, voiko asian hoitaa ilman kokousta. Pakollisia kokouksia voi lyhentää keskittymällä itse asiaan. Kokousta on turha pitää, jos ei osaa mainita edes yhtä tavoitetta. Päätöstä vaativat kokoukset ja tiedotus- ja suunnittelupalaverit tulisi täysin erottaa toisistaan. Useimmiten työhön liittyvät hyvät innovaatiot ja ideat syntyvät aivan muualla kuin sitä varten järjestetyssä palaverissa. 

2. Tunnista tavoite
Mieti kokousta suunnitellessasi, miksi se pidetään, mitkä ovat tavoitteet ja mitä kokouksessa on tarkoitus käsitellä, mistä päättää ja mitä ideoida. Kerro nämä myös selkeästi kokouksen alussa, jos olet vetäjä. Jos näitä ei ole mietitty, älä pidä kokousta, äläkä mene sellaiseen tuhlaamaan omaa ja muiden aikaa. 

3. Määrittele kesto
Lyhyemmät kokoukset auttavat kaikkia pysymään skarppina ja säästää aikaa loppupäivää varten.  Pitkien kokousten välissä kannattaa pitää taukoja. Kokousten maksimipituus on kaksi tuntia. Aloita kokous heti kun sen pitäisi alkaa, riippumatta siitä, kuka paikalla. Ja lopuksi tärkein: lopeta, kun kokoukselle varattu aika on kulunut, riippumatta siitä, kuinka mielenkiintoinen keskustelu on meneillään.

4. Valmistele kokous
On kokouksen vetäjän vastuulla, että kokouksella on asialista, asiat etenevät aikataulussa, päätöksiä syntyy, sovituille asioille on vastuuhenkilö ja ilmapiiri on hyvä sekä rakentava, kaikkia kunnioittava ja kuunteleva. Hyvään valmisteluun kuuluu, että koko kokousprosessi ajatellaan ennalta kaikkine vaiheineen (valmistelu, itse kokoustilanne ja jälkihoito). 

5. Ylläpidä vireyttä
Kiinnostavuutta kokouksiin saa, kun tekee jotain poikkeuksellista. Kävelykokoukset ovat tästä yksi esimerkki. On motivaation kannalta tärkeää, että kokouksissa käytetään hyödyksi vaihtelevia menetelmiä, koska ihmiset oppivat eri tavoin. Käytä monipuolisesti kokousta tehostavia yhteistoiminnallisia menetelmiä.

6. Osallistu aktiivisesti
Jokainen kokoukseen osallistuja voi kantaa omalta osaltaan vastuuta kokouksen onnistumisesta: tutustumalla kokousasioihin etukäteen, osallistumalla kokouksessa aktiivisesti keskusteluun, kuuntelemalla muiden kantoja kokouksessa ja esittämällä kysymyksiä. Kannettavat tietokoneet ja puhelimet estävät todellista läsnäoloa.


Onni syntyy, kun valmistelu kohtaa mahdollisuuden. 

-Elmer Letterman-

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Aivojen hyvinvointi

Katsoin viikonloppuna Yle Areenalta kolmiosaisen ohjelmasarjan Aivot uuteen kuosiin sekä kanadalaisen tiededokumentin Itseohjautuvat aivot. Tämä postaus niiden seurauksena. 

Aivojen kuviteltiin kauan jäävän staattiseen tilaan, kun ihminen aikuistuu. Neurobiologian alueella on tehty kuitenkin löytöjä, joista merkittävin on neuroplastisuus. Aivojemme neuroplastisuudesta tiedetään tänä päivänä jo paljon. Tiedämme, että saamamme toistuvat virikkeet voivat näkyä aivojen rakenteiden tasolla. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että aivot muuttuvat koko ajan; ei vain toiminnallisesti vaan myös rakenteellisesti – kokemusten, ja erityisesti toistuvien ja pitkään jatkuvien kokemusten myötä.  Tutkimusten mukaan jopa 70% aivojen kytkennöistä muuttuu päivittäin. 





























Yleisesti on luultu, että aivosoluja olisi rajallinen määrä, mutta asia ei kuitenkaan ole ihan niin. Neurogeneesin nimellä tunnettua uusiutumista tapahtuu esimerkiksi tärkeässä aivojen osassa hippokampuksessa, joka säätelee muistia, tunteita ja oppimista.Toisin kuin aiemmin uskottiin, aivoilla on kyky neurogeneesiin. Aivoissa voi syntyä uusia neuroneita eli aivojen hermosolujen määrä voi lisääntyä elämän aikana. 

Mitä tamä tuo tullessaan kouluihin? Käytännön haasteista esimerkiksi aivojen hyvinvoinnin tukemisen kouluissa. Koska kokemukset ja harjoitus muovaavat aivoja läpi elämän, on tärkeä tietää enemmän siitä, miten kognitiivisia taitoja, kykyjä, kuntoa ja henkistä hyvinvointia voi tukea. Stressi, uni, tila, tehtävien ja ajan hallinta sekä luovuus ovat erittäin tärkeitä tekijöitä kun rakennetaan ihanteellisia oppimisolosuhteita. 





































Tämä tuo myös haasteita oppimiseen. Esimerkiksi joidenkin tutkimusten mukaan älykännykkä saattaa heikentää intuitiivisten ajattelijoiden ajattelua. Kännykän käyttäjät ulkoistavat ajatustyötään tekemällä hakuja jopa sellaisissakin asioissa, jotka he tuntevat entuudestaan tai saisivat helposti selville ilman puhelintakin. Kun he välttelevät omien aivojen käyttöä, heidän ajattelukykynsä laiskistuu, vihjaa kanadalaisen Waterloon yliopiston tutkimus. 

Siis samaan aikaan kun teknologian kehittyminen avaa hienoja mahdollisuuksia, se on myös terveysuhka, jos annamme laitteiden ja teknologian hallita itseämme sen sijaan, että me hallitsisimme niitä. Aivojen hyvinvoinnin yksi kulmakivi onkin aivojen suojelu liioilta hermoärsykkeiltä.  Mitä vielä aivojen hyvinvointi sisältää:

  • Aivoille monipuolisesti kognitiivisia ärsykkeitä. Esimerkiksi älypelejä, ristikoita, sudokua, tetristä, uuden kielen opettelua jne.
  • Käsillä tekeminen palauttaa ajattelun rasituksista.
  • Rutiineista poikkeaminen stimuloi uusia hermoyhteyksiä esim. hampaiden peseminen toisella kädellä.
  • Yksikin pieni mindfulness-harjoitus muuttaa aivoja. Tutkimuksissa on todettu, että jo kahdeksan viikon meditaatioharjoitukset saivat aikaan selviä muutoksia koehenkilöiden muistia, itsetietoisuutta, empatiaa ja stressiä käsittelevissä aivojen osissa.
  • Aivojaan kannattaa hoitaa soittamalla ja laulamalla. Aivotoiminta kehittyy ja aivojen massa jopa kasvaa. Musiikillinen osaaminen voi saada aikaan pysyviä toiminnallisia muutoksia tavassa, jolla muusikot hahmottavat ja prosessoivat musiikkia neuraalisella tasolla.
  • Liikunnalla treenaat aivojasi entistä parempiin suorituksiin keskittymisen ja muistamisen saralla. 
  • Aivot tarvitsevat unta – unen aikana aivoissa tapahtuu koko ajan.


Se mihin kohdistamme 

huomiomme, kasvaa suuremmaksi elämässämme. -Maharishi-


maanantai 28. syyskuuta 2015

Räätälöintiä

Opettajat huomaavat nopeasti, milloin oppilaan asiat eivät ole kohdallaan. Oppilaan poissaolot ja myöhästelyt lisääntyvät, läksyt jäävät tekemättä eivätkä työvälineet ole mukana. Oppilaan koulunkäyntiä ja olemusta leimaavat yleinen haluttomuus ja välinpitämättömyys. Tunneilla saattaa esiintyä riehumista ja aggressiivista käyttäytymistä.  Tai oppilas ei osaa eikä onnistu. Oppilas viestittää monilla tavoin tuen tarvettaan. Hän hakee huomiota koulukavereilta ja aikuisilta. Koulussa, jossa tuen tarvitsijoita on paljon, opettajien ammattitato kehittyy näiden asioiden hoitamiseen huimasti. Puhun itse termillä opettajien räätälöintitaidot. 





































Millä tavoin oppilaiden opiskelua voidaan räätälöidä näissä tilanteissa?
  • Olemalla kiinnostunut oppilaan asioista.
  • Antaa positiivista palautetta aina kun on aihetta.
  • Pitää luottamuksellinen suhde oppilaaseen.
  • Keskustella oppilaiden kanssa ihan tavallisista arkipäivän jutuista.
  • Olemalla vanhempiin yhteydessä säännöllisesti.
  • Opettamalla sosiaalisia taitoja ja puuttua tilanteisiin: Kiva-koulu, askeleittain-ohjelma, vertaissovittelu, kummioppilastoiminta jne. 
  • Ymmärtämällä oppilaan tilanne, käytös ja oppiminen kokonaisuutena.
  • Joustavilla opetusjärjestellyillä ja eriyttämisellä.
  • Opettajan tärkeä taito on on tunnistaa oppisisältöjen ydinaines ja taidot. Tämä merkitsee uskallusta karsia ylimääräinen, vähemmän tärkeä. 

Kun opettaja räätälöi, hän mahdollistaa, saattaa ja tukee jokaista oppijaa omalla oppimispolulla. Opetusta sovitetaan niin paljon kuin resurssit antavat myöten ja se on opettajan kannalta kohtuullista. Pisimmälle vietynä räätälöinti voisi tarkoittaa jokaiselle omia tehtäviä, omaa opettajaa ja aikataulua. On kuitenkin muistettava, että tarvitaan myös ryhmää ja yhteisöä. Yksilöllisyyden huomioonottamisen ja yhteisöön kuulumisen tulee olla järjestelyssä keskenään tasapainossa.


Irtosi nappi, ratkesi tikki, housun polvet on aina rikki. Räätäli leikkaa suurin saksin, niksin naksin, niksin naksin. Räätäli neuloo ja rallattaa, räätäli siitä palkan saa.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Voi hyvin koulussa

Uusi opetussuunnitelma korostaa hyvinvoinnin merkitystä. Sen merkitys nousee jo perusopetuksen arvoperustasta. Hyvinvointi-teema näkyy läpäisevän koulun toimintakulttuurin, kasvatustyön tavoitteet sekä  oppimisen edellytykset ja tulokset. Sen merkitys nousee erityisesti laaja-alaisessa osaamisessa (itsestä huolehtiminen ja arjen taidot). 


Luin Kirsi-Marja Janhusen sosiaalipedagogiikan alan väitöstutkimuksen ”Kouluhyvinvointi oppilaiden tulkitsemana” Tutkimuksessa Janhunen tarkasteli oppilaiden näkemyksiä kouluhyvinvoinnista ja tiivisti hyvinvoinnin teemat kuuteen teesiin. Minusta ne ovat hyvät ja melko kattavat. Ja kaikki asiat samat asiat löytyvät myös opetussuunnitelmasta! Siksi näihin asioihin tulee panostaa jokaisessa koulussa.

1. Kodilla ja perheellä on tärkeä merkitys lapsen ja nuoren lähiturvaverkkona.
Vanhempien lapsilleen antama aika on ensiarvoisen tärkeää: aito kiinnostus, kannustus ja läsnäolo koulunkäynnin ja elämisen tukena.

2. Kouluhyvinvointi rakentuu yhteistyössä 
Opettajien ja vanhempien välinen yhteistyö ja keskusteluyhteys nousevat ratkaisevaan asemaan oppilaiden koulunkäynnin ja hyvinvoinnin tukemisessa. Kodin tuki ja kiinnostus koulutyötä kohtaan ovat oppilaille tärkeitä aivan peruskoulun loppuun asti.


3. Oppilaiden omalla vertaisryhmällä on keskeinen asema hyvinvoinnissa.
Koulukaverit, ystävyyssuhteet ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat olennaisesti ja voimakkaimmin oppilaiden hyvinvointiin. Suhde kavereihin voi olla sekä positiivista että negatiivista. 

4. Opettajilla on tärkeä rooli auktoriteettiasemassa ja esimerkkinä olemisessa.
Oppilaiden mukaan opettaja saa olla tiukka järjestyksenpitäjä ja hänen tulee huolehtia työrauhan säilymisestä, kunhan opettaja on samalla mukava ja ymmärtäväinen. On tärkeää myös, että opettaja tarjoaa jokaiselle oppilaalle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin ja itsensä näkemiseen myönteisessä valossa. 

5. Positiivinen, kannustava ja turvallinen kouluilmapiiri lisää hyvinvointia. 
On paljon mukavampi tulla kouluun ja olla siellä, kun koulun ilmapiiri on myönteisesti virittynyt ja vastaanottavainen oppilaille. On kiinnitettävä erityistä huomiota luokkien sisäiseen yhteisöllisyyteen ja tuettava sitä yhteistoiminnallisuudella sekä osallisuudella.

6. Aikainen tuki ja ennaltaehkäisevä työ turvaavat hyvinvoinnin.
Tukiopetuksen, erityisopetuksen, psykologi- ja kuraattoripalvelujen sekä terveydenhuoltopalvelujen on lähdettävä liikkeelle tukevan ja ennakoivan toiminnan periaatteilla, eikä vasta vaikeuksien kasvaessa. Oppilaille tulee tarjota mahdollisuuksia keskustella turvattomuuden tunteita aiheuttavista asioista ja saada niihin tukea.