Valon kajo

Valon kajo

lauantai 6. joulukuuta 2014

Koulu uuvuttaa

Monella nuorella koulu-uupumus on lisääntynyt ja kouluinto laskenut, kertoo Jyväskylän yliopiston tutkimus. Nuoruus on mahdollisuuksien aikaa, mutta suomalainen koulu näyttää lannistavan oppilaat. Koulu-uupumus on kouluun liittyvän stressin seurauksena syntynyt pitkittynyt stressioireyhtymä. Koulu-uupuneet voidaan karkeasti jakaa kolmeen kategoriaan: univelkaisiin kyynistyneisiin ja tunnollisiin.

Tired!! This is how I feel today, I'd like to curl up next to pup.

Voimakas koulutyöhön liittyvä väsymys
Univelkaisen uupumuksen syy on yksinkertaisesti liian vähäinen unenmäärä unirytmin ollessa sekaisin. Univelkainen nuokkuu tai jopa nukkuu tunnilla. Aamut ahdistavat ja väsyttää valtavasti. Sosiaalisen median käyttö on yhdistetty univajeeseen. Tutkijat havaitsivat, että nuoret nukkuivat merkittävästi vähemmän, jos he käyttivät säännöllisesti kännykkää, surffasivat internetissä, pelasivat videopelejä, katsoivat televisiota tai kuuntelivat musiikkia.

Kyyninen suhtautuminen koulunkäyntiin
Jos nuori kokee, ettei kykene vastaamaan koulunkäynnin vaatimuksiin tai ei pysy opetettavien asioiden perässä, hänen motivaationsa laskee. He ovat epävarmoja opiskelun merkityksestä ja tulevaisuudesta. Mikään ei kiinnosta, kaikki tuntuu tylsältä ja opiskelu maistuu puulta. Elämällä ei ole oikein minkälaista suuntaa. Uupumuksen taustalla ovat tulevaisuuden valinnat, epävarmuus oman opiskelun merkityksestä ja tarkoituksesta sekä valtaisa työmäärä. 

Kouluun liittyvä riittämättömyyden tunne
Nuoren kouluun iittyvä itsetunto laskee, jos hän ei mielestään saa tehtyä tarpeeksi. Mikään ei kiinnosta, kaikki tuntuu tylsältä ja opiskelu maistuu puulta. Elämällä ei ole oikein minkälaista suuntaa. Uupumuksen syynä voi olla myös ahkeruus, kunnianhimo, monessa mukana oleminen, työmäärä, vaatimukset ja menestymisen tavoittelu. Tunnollisuudesta uupuneella on riittämättömyyden tunteita, koska hän ei omasta mielestään kykene suoriutumaan tarpeeksi hyvin.

When you're waiting to meet up with your friends but start falling asleep instead.

Uupumuksesta intoon
Ongelmien ennaltaehkäisy olisi huomattavasti edullisempaa kuin uupuneiden ja masentuneiden nuorten hoito. Ennaltaehkäisyssä olisi tärkeintä koulu-uupumuksen varhainen tunnistaminen. Nuoren elämässä kolme merkittävää K:ta eli koulu, koti ja kaverit voivat kaikki tarjota mahdollisuuden tukeen.

Koulu
Uupuneet nuoret tarvitsevat turvaverkkoja. Koulua leimaava alituinen kiireen tuntu on uupumuksen riskitekijä. Monen oppilaan kokemus on että, opettajalla on vähän aikaa oppilaalle. Helpotusta tilanteeseen saa tahdin hidastamisella, tavoitteiden kohtuullistamisella, armollisuudella itseään kohtaan ja järjestämällä itselleen omaa aikaa. Tutkimukset paljastavat myös, että nuorten yhteisöllisyyteen ja sosiaalisiin taitoihin olisi tärkeä puuttua, jotta koulupolkujen nivelvaiheet sujuisivat onnistuneesti.

Koti
Perhe on nuorelle tärkeä, joten kaikki kotiin kohdistuvat paineet heijastuvat myös nuoren hyvinvointiin. Uupuneet nuoret kokevat, ettei vanhemmilla ole heille riittävästi aikaa. Perheen taloudelliset huolet koetaan erityisen raskaina. Vanhempien tehtävänä on erityisesti huolehtia nuoren riittävästä unesta. Univelkainen saa helpotusta tilaansa riittävän unen ja terveellisten elämäntapojen kautta.

Kaverit
Kuuluminen porukkaan on nuoren kehitykselle tärkeää. On silti mahdollista, että uupumus tarttuu kavereiden kesken. Uupumiselle altistavat ryhmät, joissa kaverit eivät tue toisiaan ja kouluun suhtaudutaan kyynisesti. Uupumiselle altistavat myös koulussa koettu yksinäisyys ja kiusaaminen.  


Ellei sinulla ole lääkäriä saatavilla, niin sopivat sinulle lääkkeiksi nämä kolme: hilpeä mieli, lepo ja kohtuullinen ravinto.
-Mikael Acrigola-

lauantai 22. marraskuuta 2014

Arvokkaat tunne-elämän taidot

Viime päivinä olen pitänyt kymmenittäin kasvatuskeskusteluja, jotka ovat koskeneet koulun alueelta luvatta poistumista, pilkkaamista, meluamista, passiivisuutta tai toisten oppilaiden dominoivaa ja määräilevaa käytöstä.  Avoin, toisia kunnioittava asenne on usein hukassa. Oppilaiden ei-toivottuun käyttäymiseen ja työrauhahäiriöihin puuttuminen on tämän päivän koulussa keskeinen ongelma. Tilanteet tuntuvat opettajista kaaosmaisilta ja ongelmat alkavat kasaantua. Opettajat kokevat, että heillä on liian vähän keinoja kohdata haasteellisia oppilaita, jotka häiritsevät ja vievät muidenkin oppilaiden mielenkiinnon ja huomion opetuksesta. Mistä nämä ongelmat johtuvat?

Oppilaan osalta ongelmia tuottavat kouluhaluttomuus, motivaation puute, heikko koulumenestys, työskentelyn välttely, huomion hakeminen sekä murrosikä. Myös opettaja voi aiheuttaa ongelmia omalla asenteellaan. On tutkittu, että opettajat, jotka rankaisevat, antavat harvoin postiviivista palautetta ja suhtautuvat välinpitämättömästi oppilaisiin, on useimmin työrauhaongelmia luokassaan.

Voi olla myös, että taustalla vaikuttaaa koulun ulkopuoliset yhteiskunnalliset tekijät, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan nopea kehittyminen ja yhteiskunnalliset ongelmat. Kalifornian yliopistossa tehty tutkimus on todennut, että nuoret eivät osaa enää lukea toisen ihmisen kasvoilta tunnetiloja, koska fyysisesti tapahtuvan vuorovaikutuksen määrä on vähentynyt. 


Social Emotional Development
KUVA: https://move-with-me.com/social-emotional-development/6-tools-that-support-kids-social-emotional-development-for-2012-and-beyond/







On myös tosiasia, että tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat kehityksellisiä ja opittuja taitoja. Kuten muitakin taitoja, näitä taitoja opitaan eri tahdissa. Joidenkin tutkimusten mukaan luokan oppilaista noin 15 %:lla käyttäytymisen ja tunne-elämän taidot kehittyvät hitaammin. Nämä oppilaat tarvitsevat enemmän ja tehokkaampaa harjoittelua näiden taitojen oppimiseen niin koulussa kuin kotona.

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen oppilaille olisi tärkeää, sillä ne kuuluvat perustaitoihin, joiden varassa koko opiskelu etenee. Myös uudessa opetussuunnitelmassa on nostettu esille tarve kehittää oppilaiden sosiaalisia taitoja sekä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Jokainen oppilas tarvitsee hyvän tuen sosioemotionaaliseen kehitykseensä. Ennen kaikkea sosiaalisten taitojen opettamisesta hyötyisivät ne oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia tai tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia.

Osittain siis käyttäytymisen ongelmiin voi vaikuttaa tunne- ja vuorovaikutusaitojen harjannuttamisella. Opettaja voi itse omassa opetustyössään suunnitella, miten oppilaille ryhmässä voidaan sosiaalisia taitoja opettaa. Suureksi avuksi toiminnassa ovat valmiit materiaalit ja vinkit, joilla voidaan tukea tunne- ja vuorovaikutustaitoja, näitä ovat esim. Kiva-koulu, Friends, Ihmeelliset vuodet, Askeleittain, Hyvä mielen koulu, Lions Quest, Yhteispeli ym. 

Hyvän mielen koulu
Friends
Lions Quest

broken glass doesnt explain how it got shattered. it lays there, blindsided like you.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Opettaja ja kollegiaalisuus

Opettajat ovat päivittäin tekemisissä useiden ihmisten kanssa, mutta siitä huolimatta opettajan työ on usein yksin toimimista. Perinteisesti yksittäinen opettaja vastaa oman luokkansa työskentelystä. Kollegiaalinen pohdinta ja työn arviointi ei ole kuulunut opettajakulttuuriin. Opettajan työstä on puuttunut sitoutuminen ryhmänä tapahtuvaan oppimisen kehittämiseen. 































Voisi jopa sanoa, että koulu ei muutu, jos sen henkilöstö ei  omaksu yhteisöllistä kulttuuria ja painota  sen merkitystä koulun kehittämisessä.

Muutos edellyttää opettajan ajattelun ja käyttäytymistottumusten muuttumista. Samaa asiaa kirjoittaa Antti Värtö  pohtiessaan koulun muutosta blogissaan. Opetusmenetelmien uudistumista koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että koulun kehittämisen keskeiseksi voimanlähteeksi muodostuu vuorovaikutus muiden kanssa eli kollegiaalisuus. Vaikka opettajat ovatkin hyviä oppimaan, edellyttää uusien taitojen oppiminen palautetta ja tukea muilta.

Muistatte varmaan viikkohaasteet? 

Takana on nyt kaksi viikkoa toiminnallisen matematiikan haastetta. Oman koulumme Facebook-sivuilla kävi kova kuhina. Toiminnallisia matikan tunteja ja muita osallistavia työtapoja esiteltiin runsaasti. Toisten ideoita kehuttiin ja ajatuksia vaihdettiin. Jopa aamu- ja iltapäivätoimintakin lähti haasteeseen mukaan! Opetuksesta tuli näkyvää.
























Kaikilla opettajilla on sellaisia taitoja ja tietoja, joiden jakaminen kannattaa. Yksi opettaja on hyvä, mutta kaksi on vielä parempi! Opettajan työ sisältää paljon hiljaista tietoa, jossa tieto on kietoutunut käytäntöön. Yhteisten kokemusten jakaminen mahdollistaa toisen opettajan työn seuraamisen ja siten piilotiedon välittymisen. Parhaimmillaan avoin vuorovaikutus johtaa monipuoliseen opetussuunnitelman toteutumiseen. Vuorovaikutus tukee myös opettajan ammatillista kehittymistä ja innostaa opettajia uusien opetusmenetelmien kokeiluun.

Minä ainakin iloitsin toisten innostumisesta ja uuden pörinästä.


"Ihminen tarvitsee  heijastavan pinnan oppiakseen."




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Rehtori muutoksessa

Samaan aikaan, kun puhutaan opetuksen muutoksesta, on puhuttava myös johtajuuden muutoksesta. Koulun kehittämispaineet ja pyrkimys uudenlaiseen toimintakulttuuriin muuttaa myös rehtorin työlle asetettuja odotuksia ja vaatimuksia. Koulua kehitettäessä rehtorit ovat avainasemassa. Monissa tutkimuksissa on havaittu, että hyvin toimivassa koulussa on poikkeuksetta myös hyvin toimiva johtajuus. Miten rehtori voisi helpottaa muutoksen johtamista?

Motivoi
Koulun kehittämisessä teot tulevat ensin, mutta teoista täytyy kertoa tarinoita, jotta muutos nytkähtää liikkeelle. Harjoita kykyäsi kertoa inspiroivia ja oivalluttavia tarinoita, koska ne saavat henkilöstön toimimaan. Tarinoilla saa siirrettyä muutoksen siemenet ihmisten mieliin ja muutos voi alkaa. 

Perustele
Koulun toimintakulttuurin uudistumiselle tulee olla selkeät perusteet. Muutostarve voidaan parhaiten perustella luomalla visio halutusta tulevaisuudesta. Vasta sitten kun työntekijät tietävät, mitä muutoksella tavoitellaan, he sitoutuvat siihen. 

























Kehitä yhdessä
Tämän päivän rehtori enää harvoin johtaa koulua yksin. Työntekijöitä otetaan aktiivisesti mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon ja näin saadaan aikaan sitoutumista ja motivaatiota. Rohkaise siis yhteistyöhön, rakenna tiimejä ja anna myös muille vastuuta ja valtaa.

Luo positiivisuutta
Huolehdi koulun myönteisestä ilmapiiristä. Positiivisuus helpottaa uuden luomista ja lisää kiinnostusta oppimiseen. Rehtorin asema on luonnollisesti keskeinen, sillä sen positiivisuus toimii roolimallina koko henkilöstölle. Innostavuus, energisyys ja myötäeläminen tarttuvat.

Kunnioita 
Hyvä rehtori kohtelee jokaista työntekijää kuin tämä olisi koulunsa tärkein ihminen. Ihmisiä voi kunnioittaa aina ja kaikessa, vaikka olisikin heidän kanssaan eri mieltä, puhuisi suoraan ja joutuisi tekemään myös ikäviä päätöksiä ja muutoksia.  




















Kuuntele ja keskustele
Mitä enemmän ympärillämme on epävarmuutta ja monimuotoisuutta, sitä enemmän tarvitsemme yhteistä keskustelua. Koulussa hyvä dialogi ylläpitää eteenpäin menevää ajattelua ja toimintaa. Dialogin toteutumiseksi kaikille pitää antaa tilaa ja mahdollisuus kertoa ajatuksiaan. Tee kehittämistyötä yhteisöllisesti ja  luo keskustelukulttuurista avointa ja läpinäkyvää.

Reflektoi
Hyvä rehtori on nöyrä ja valmis kehittymään koko ajan. Rehtori voi kehittää omaan persoonallisuuteen liittyviä taitoja. Reflektointi on tutkistelevaa vuoropuhelua oman itsensä kanssa, oman toiminnan kriittistä tutkistelua. Se on omien kokemusten uudelleen arvioimista, joka voi auttaa näkemään asiat, tilanteet ja oma itsensä uudella tavalla tai uudesta näkökulmasta.

Mitä muuta listaan lisäisi?


"Kun ihminen saa vastuuta, häneen uskotaan ja häntä tuetaan sopivasti, niin jokainen meistä leimahtaa liekkeihin."— Makke Leppänen

perjantai 31. lokakuuta 2014

Opetuksen viikkohaasteet

Arkihaaste, kiitollisuushaaste, kahvikuppihaaste, lankkuhaaste, punnerrushaaste....Tuttuakin tutumpaa, jolta harva on voinut välttyä viimeaikoina sosiaalisessa mediassa. Uuden tavan omaksuminen, mukavuusalueelta poistuminen tai itsensä kehittäminen saattaa olla syitä itsensä ajoittaiseen haastamiseen. Rajojensa koetteleminen tuo tullessaan myös palkitsevia itsensä ylittämisen kokemuksia sekä mahdollisuuksia muuttaa omia uskomuksiaan. Kun selätät yhden haasteen, huomaat, että minähän pystyin tähän! 


Jos positiivista ajatteluakin haastetaan - miksei opetusta? 

Meidän koulu lähti haastamaan opetusta. Miksi?

Koska Ops2016 haastaa muuttamaan myös opetuksen työtapoja. 

Mitä sanoo uusi OPS2016:
  • Oppilas on utelias ja aktiivinen, ei passiivinen. 
  • Oppilas ajattelee, opiskelee ja toimii oppitunneilla, ei istu pelkästään omalla paikallaan.
  • Oppilas asettaa ja tekee kysymyksiä, ei etsi tai kerro pelkästään vastauksia.
  • Oppilas on vuorovaikutteinen ja toimii aktiivisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ei työskentele pelkästään yksin. 
  • Oppilas etsii monipuolisin menetelmin uutta tietoa, kokoaa, arvioi ja jakaa sitä, ei pelkästään vastaanota tietoa. 
  • Oppilas luo uutta tietoa.

Miksi viikkohaasteet?

Pasi Sahlberg (1996) toteaa tutkimuksensa johtopäätöksissä, että opettajat näyttävät omaksuvan uusia opetusmenetelmiä paremmin teoriassa kuin periaatteiden tasolla. Sen sijaan niiden käyttäminen osoittautuu usein vaikeammaksi. Siksi rehtorin ja muun työyhteisön tulee tukea niitä opettajia, jotka kokeilevat ja ottavat käyttöönsä uusia opetusmenetelmiä. Sahlbergin mukaan opetusmenetelmien uudistuminen onnistuu parhaiten kouluissa, joissa on meneillään useita kehittämishankkeita samaan aikaan.

Nyt tarvitaan konkretiaa. Nyt tarvitaan kokeilukulttuuria. Nyt tarvitaan kehittävää otetta. Nyt tarvitaan iloa ja innostusta. 

Koulumme mahdollisia viikkohaasteaiheita:

toiminnallinen matematiikan tunti 
kirjaton päivä
toiminnallinen läksy
yhteisopettajuuden päivä
opevarjopäivä
luokkatason yhteisprojekti
opevaihtopäivä
isot oppilaat opettavat pieniä – päivä
Some-yhteistyö aikuisille
oppilaiden suunnittelema / ideoima päivä
oppiainerajat ylittävä projekti 
pajapäivä
pistetyöskentely
paperiton koe
kielten opetuksen ja luokanopettajan yhteistyö

Viikkojen 45-46 viikkohaaste koulussamme on: 


Toiminnallinen matematiikan tunti

Toivomme, että jokainen opettaja toteuttaa yhden tai useamman toiminnallisen matematiikan tunnin. Ideat, kokemukset, linkit yms. jaamme: facebookissa, opehuoneen ilmoitustaululla, lausumalla ajatuksia ääneen kahvipöydässä, kävelylenkillä tai ihan missä vaan. Pääasia, että ajatuksia jaetaan.

math collage 4
KUVA: http://frugalfun4boys.com/2014/08/19/hands-on-math-activities-elementary/







































Miksi toiminnallisuutta? 

Useille oppilaille matemaattisten käsitteiden ja laskuoperaatioiden ymmärtäminen on haasteellista. Toiminnallisuuden avulla oppilas hankkii kokemuksia ja tekee havaintoja hänelle tutusta arkielämästä. Oppilas oivaltaa, että matematiikkaa on kaikkialla. Toimintavälineiden tarkoituksena auttaa oppilasta käsitteenmuodostusprosessissa. Toimintavälineet muodostavat oppilaan ajattelussa mielikuvan, jonka hän liittää uuteen matemaattiseen käsitteeseen. Näin uuden asian löytäminen tapahtuu itse tekemällä, oman oivalluksen kautta. 

Linkit ja vinkit:

Opperi

"En koskaan opeta oppilaitani. Yritän vain luoda heille olosuhteet, joissa he voivat oppia" - Albert Einstein



lauantai 25. lokakuuta 2014

Motivoiva koulu

Koulunkäynti kyllästyttää nuoria. Jotain pitäisi tehdä.  Miltä Suomen tulevaisuus näyttää, jos lapsemme suhtautuvat elämään entistä välinpitämättömämmin ja heidän motivaationsa on nolla? Minkälaisella asenteella nuoret suuntavat jatko-opintoihin ja työelämään, mikäli varhaisessa vaiheessa opittu suhtautumistapa jää toimintamalliksi myöhempään elämään?

Jotta ihminen olisi motivoitunut johonkin, hänen tulee kokea, että tavoitetta ei ole kukaan sanellut hänelle, vaan hän on itse päätynyt ajattelemaan, että se on se mitä hän haluaa. Tavoitteen täytyy tuntua tärkeältä asialta, josta on niin paljon hyötyä tai iloa, että sen eteen kannattaa ponnistella. Ihmisen täytyy olla optimistinen ja uskoa siihen, että hän voi saavuttaa tavoitteensa. Jotta motivaatio pysyisi yllä, on tärkeä saada onnistumisen kokemuksia, ja tunnetta siitä, että edistyy kohti tavoitetta. 


Miten intohimo uuden oppimiseen syntyy ja miten koulu voisi olla vahvistamassa sitä? 

Oppimistilanteessa oppimisen tulisi olla toiminnan keskiössä. Jos vain aikuinen on oppimistilanteessa aktiivinen ja puhuu paljon, jää oppilaan rooliksi kuunnella, väsyä ja kyllästyä. Opetuksessa on vielä liikaa perinteistä opettajajohtoista ­opetusta ja tehtäväkirjojen täyttöä. Kuuntelemalla oppiminen sopii vain joillekin oppilaille. Monologiopetus palkitsee oppilasta siitä, että hän osaa viitata, kun kysytään, vastata ja olla hiljaa. Oppimisesta tulisi tehdä mielenkiintoinen prosessi, jossa oppiminen rakentuu oppilaan osaamiselle eikä osaamattomuudelle. Opiskeltavat asiat kannattaisi integroida oppilaiden elämään ja heille merkityksellisiin asioihin.


Telefonplan School in Sweden
KUVA: http://www.edudemic.com/swedens-newest-school-system-has-no-classrooms/



Oppiakseen oppilas tarvitsee iloa ja vapautta. Kun oppilas saa tehdä sitä mistä pitää tai mitä rakastaa, oppiminen tapahtuu huomaamatta ja elämä hymyilee. Tätä tunnetta koulun tulisi kaikin tavoin vahvistaa. Autoritaarisuus ei mahdollista oppimisen ilon kokemista, koska ilon kokemiseen liittyy vapaus. Liian tiukassa työskentelyilmapiirissä ideat ja innovaatiot jäävät syntymättä. Vapaus ei tarkoita löysyyttä vaan vastuun antamista. Oppilaita kannattaisi kuunnella enemmän, kun mietitään uusia oppimisen tapoja.

KUVA: http://www.edudemic.com/swedens-newest-school-system-has-no-classrooms/





Fyysisellä oppimisympäristöllä on huomattava vaikutus oppimistuloksiin. Kannattaa rakentaa oppimiseen innostava ympäristö, joka tukee erilaisia oppimistyylejä, muuntuu joustavasti erilaisiin opetustilanteisiin. Kalusteet eivät olisi pysyviä, vaan muunneltavia ja joustavia, mikä mahdollistaa yhteisökeskeiset tavat toimia.

Kysyin vielä kahdeksasluokkalaiselta tyttäreltäni, että mitä hän tähän listaan lisäisi. Hän pyysi kirjoittamaan, että hyvä opettaja on huumorintajuinen ja rento. Eikä kaikkia hindurukouksia tarvitse koulussa opettaa. Vähän voisi rajata:)

“Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa.”

torstai 16. lokakuuta 2014

Muutoksen teemoja

Muutoksen johtaminen koulun ja yksilön tasolla on jatkuvaa. 21. vuosisadan taidot edellyttävät koulujen toimintakulttuurin tarkastelua. Seuraava opetussuunnitelma pureutuu näihin asioihin ja kouluilta odotetaan konkreettisia tekoja. Koulun toimintakulttuurin muutoksen teemoja ovat mm. johtaminen, yhteisöllisyys ja kollegiaalinen yhteistyö ja oppilaslähtöisyys. 

Johtaminen
Kun koulujen asiantuntijakulttuuria ja toimintaedellytyksiä halutaan kehittää, se lähtee johtajuuden kehittämisestä. Jaetun johtajuuden teoriat kyseenalaistavat vallalla olevan johtajuusmallin yksilöön sidotusta johtajuudesta. Jaettu johtajuus tarkoittaa perinteisen ylhäältä alaspäin johtamisen vähenemistä ja madaltuvaa organisaatiota, jossa valtaa ja vastuuta jaetaan alaspäin. Se on osaamisen, tiedon ja kokemusten yhdistämistä ja jakamista. Se on on moniäänisyyden jakamista, tiimitoimintaa, osallistamista.


Teamwork Funny Picture
kuva:www.funnypart.com


























Yhteisöllisyys
Työelämä on nostanut esiin yhteistoiminnallisia oppimisen muotoja kuten tiimit ja oppivat organisaatiot. Yhteisöllinen toimintakulttuuri on kannustava, avoin ja rohkaiseva. Kohtaamiset ovat myönteisiä ja sosiaalisesti tukevia. Oppilaista välitetään ja he saavat apua. Koulussa myös tiimi- tai pienryhmärakennne yhteisöllisen, vuorovaikutuksellisen ja osallisuuden ylläpitämiseksi. Lisäksi yhteisöllisten rakenteiden vahvistaminen on edistämässä myös tiedollista osaamista.



Kollegiaalisen yhteistyö
Nykyisin luokassa työskentelee yhä useammin monia aikuisia; opettajia, koulunkäynninohjaajia ja muita ammattilaisia. Perinteinen yksin opettamisen kulttuuri on murtunut. Samanaikaisopetuksen korostaminen ja yhteisöllisyyden vaatimus eivät ilmene vain koulun tasolla, vaan osana yleistä organisaatioiden kehittymistä. Eriyttämisen ja joustavien järjestelyjen ohella samanaikaisopetus on toimintatapa, jolla voidaan vastata oppilaan tarpeisiin yksilöllisesti.

Yhteisöllinen oppiminen.jpg
Kuva: freedigitalphotos.net


















Oppilaslähtöisyys
Oppimisen kiinnostavuutta lisäisi, jos oppilas itse saisi enemmän itse päättää asioista. Oppilaita tulisi kuunnella enemmän. KM Päivi Kujamäen väitöstutkimus osoitti, että aihekokonaisuuksista liikkeelle lähtevä opetuksen eheyttäminen johtaa oppilaslähtöiseen pedagogiikkaan. Aihekokonaisuuksiin liittyvissä projekteissa oppilaat pääsivät toteuttamaan luontaista viettymystään vuorovaikutukseen, tutkimiseen, tekemiseen ja taiteelliseen ilmaisuun. Tulevaisuuden oppiminen ei tapahdu suljetuin ovin, kolmen vartin oppitunneilla, vaan oppiminen laajenee käytävään, aulaan ja ulkoympäristöön. 


”Jokaisessa annos erilaisuutta rikastuttaa yhteiseloa.
Jokaisessa annos vajavuutta tekee meistä ihmisen."

perjantai 10. lokakuuta 2014

Ajatusten voima

Ennakkokäsityksillämme ja odotuksillamme on usein tapana muuttua todellisuudeksi (ns. itseään toteuttava ennustus). Jos haluat nostaa todennäköisyyttäsi onnistua tai kehittyä jossain asiassa, on sinun vilpittömästi uskottava että voit onnistua tai kehittyä. Samoin, jos haluat alaistesi tai lastesi kehittyvän tai onnistuvan, on sinun uskottava, että he voivat kehittyä ja onnistua.

Tutkijat Jacobson ja Rosethal tekivät vuonna 1965 tutkimuksen. Tutkimus osoitti, että pelkästään se, että opettaja uskoo oppilaan olevan huippuälykäs, voi muuntaa oppilaan keskiverto-oppilaasta huippuoppilaaksi. Tätä ilmiötä, jossa yhden usko toisen kykyihin saa nämä kyvyt muuntumaan todeksi, kutsutaan Pygmalion efektiksi.



Harvardin yliopistossa tehtiin sama tutkimus kääntäen. Tutkimuksessa siivoojille kerrottiin, että heidän siivouksensa vastasi suunnitelmallista liikuntaa. Kuukauden kuluttua todettiin, että heidän verenpaineensa ja painonsa olivat laskeneet ja vyötärön- ja lantionympäryksensä suhde oli muuttunut edullisemmaksi, vaikka he eivät olleet muuttaneet elämäntapojaan lainkaan. Tulokseen päästiin jo sillä, että osallistujat uskoivat liikkuvansa säännöllisesti.

Edellisten kaltaiset tutkimukset osoittavat ajattelumme voiman. Ne osoittavat, että kun muutamme asenteitamme, koko kokemuksemme ja elimistömme toiminta muuttuu. 




Miten kouluun voisi rakentaa Pygmalion efektiä?  Ehkä seuraavilla asioilla:

Ilmapiiri
Luo lämmin ja turvallinen ilmapiiri luokkaan tai kouluyhteisöön. Ole aidosti kiinnostunut oppilaistasi, opettajistasi, henkilökunnastasi. 

Usko 
Usko itseesi. Usko oppilaisiin. Usko opettajiin. Yksittäisiä suorituksia tärkeämpää on, että uskot siihen, että kaikilla on mahdollisuus onnistua. Ota mukaan ripaus toivoa ja optimismia.

Kurkota
Tarjoa haasteellisia tehtäviä. Aseta itsellesi, oppilaillesi tai työntekijöillesi riittävän korkeita tavoitteita. Tarjoa kaikille mahdollisuus oppimiseen. Huono matikkapää on myytti eikä laiskoja opettajia ole.

Haasta 
Huipputulokset syntyvät siitä, kun ihmiset pääsevät toteuttamaan sitä, mitä parhaiten osaavat ja mihin heidän taipumuksensa parhaiten sopivat. Etsi osaamisen alueita ja tarjoa mahdollisuuksia.

Sytytä 
Juhli ihmisten kanssa edistymisestä. Tee jokaisesta onnistumisesta, oppimisesta ja askeleesta merkittävä. Innosta luovuuteen.

Palaute
Varmista, että ylläpidät usein positiivista vuorovaikutusta. On tärkeää saada hyvää palautetta pienistäkin edistymisistä.




 "Kohtele ihmistä siten kuin hän on, ja hän jatkaa  sellaisena. Kohtele häntä siten, miksi hän voisi tulla, ja hän tulee sellaiseksi" 

-Blaise Pascal-

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kuinka kohtaat oppilaan?

Eräänä aamuna kun tulin kouluun näin yhden kohtaamisen, joka tuntui pahalta. Opettaja tuli kouluun kiireisenä ja käveli koulun pihan poikki kohti ulko-ovea. Häntä vastaan juoksi pieni tyttö. Voi olla, että opettajan oma oppilas tai joku muu. Tytöllä oli valmiina kädet ylhäällä kuin valmiina halaamaan. Opettaja ohitti tytön sanomatta sanaakaan. Näin pettymyksen ja hämmennyksen tytön kasvoilla, jota tuo opettaja ei huomannut eikä varmasti olisi tahtonut olla aiheuttamassa.


http://imgur.com/gallery/melBubt


Tiedämme hyvin, että aidoista kohtaamisista kouluissa on huutava pula. Joka päivä opettaja puhuu oppilaille, mutta kuinka monen oppilaan kanssa opettaja puhuu päivittäin? Se on olennainen kysymys. Oppilaan kanssa ei voi keskustella ilman aitoa kiinnostusta lukea ihmistä ”samalta lattialta”. Jotta keskustelu olisi vuorovaikutteista, opettajan on myös itse avauduttava oppilaidensa luettavaksi koko persoonallisuudeltaan. 

KM Erja Kautto-Knape  (2012) selvitti väitöskirjassaan koulun vuorovaikutustilanteissa virinneitä oppilaiden negatiivisia kokemuksia ja niiden merkitystä oppilaan koulusuoriutumiselle.  Hänen mukaansa oppiminen on sosiaalinen tapahtumia, jossa oppilaan tunteet ovat monin eri tavoin yhteydessä sekä oppimismotivaatioon että koulusuoriutumiseen. Erityisen haitallista oppimisen kannalta ovat oppimisvuorovaikutuksessa virinneet oppilaan negatiiviset tunteet.

Susanna Salama, Olen ollut surullinen, 2006
Oppilas voi lamaantua opettaja–oppilasvuorovaikutuksessa virinneiden negatiivisten kokemustensa vuoksi. Lamaantuminen saattaa ilmetä häpeämisenä, pelkäämisenä, ärsyyntymisenä tai näkyä väistymiskäyttäytymisenä. Oppilasta lamaannuttavia kokemuksia voidaan tuottaa koulun vuorovaikutustilanteissa häpäisemisellä, pelottelulla, alistamisella, eristämisellä, kiristämisellä tai sillä, että oppilas jätetään avutta tai yksin.

Kun oppilas tuntee, että opettaja arvostaa häntä ja on hänestä kiinnostunut, oppilas arvostaa vastavuoroisesti opettajaa. Opettajan ja oppilaan suhde on monisäikeinen, sillä opettajan tehtävä on vaikuttaa oppilaaseen kasvattavasti, mutta myös kohdata hänet persoonana. Siksi opettajan työ on myös  eettinen ammatti. Ollakseen eettinen ammattinsa edustaja, opettajan tulee kokea itsensä ja oppilaansa arvokkaina ja kehittyvinä yksilöinä sekä hänellä tulee olla halua oman toimintansa reflektointiin ja muuttamiseen.


"He eivät välitä siitä, mitä tiedät

ennen kuin he tietävät, että sinä välität."


perjantai 3. lokakuuta 2014

Apulaisrehtori ihan somessa

Tervetuloa uuteen blogiini!


Olen kirjoittanut purjehdusaiheista blogia pari vuotta. Hurahtanut sen tarinoihin ja kuviin. Nykyään pidän sitä enemmän matkojemme lokikirjana. Olin haaveillut omasta blogista jao pitkään, mutta päätöstä aiheesta kypsyttelin jonkin aikaa. Purjehdusblogini syntyi, kun vaihdoimme venettä ja tutustuin talven aikana sen ominaisuuksiin. 

Someen löysin tieni Facebookin kautta. Pikkuhiljaa Twitter ja muut sovellukset tulivat tutuiksi. Facebookista ja Twitteristä on tullut minulle vähitellen tärkeä oppimisympäristö ja yksi viestinnän kanava. Somen käyttö myös älypuhelimella on hyvin helppoa ja varsin koukuttavaa. Se, että saat parilla napin painalluksella uuden tilapäivityksen Twitteriin ja Facebookiin ilman tietokonetta, houkuttelee käyttämään sovelluksia yhä enemmän. Esimerkiksi Instagram on kuin varkain hiipinyt kännykkäsuosikikseni heti Facebookin jälkeen



































ProRexi -päivillä kuuntelin Matti Vesalan esitystä sosiaalisesta mediasta ja virittäydyin uudelleen. Päätin aloittaa uuden blogin. Nyt minulle rakkaista aiheista ja koko työhistoriani intohimoista. Saa nähdä, mitä tapahtuu? Mitä ilmiöitä ja asioita tuon esille? Sen aika näyttää.

Olen sitä mieltä, että sosiaalinen media luo hyvät mahdollisuudet vuorovaikutukseen ja verkostoitumiseen. On ollut joskus kutkuttavan iloista tavata virtuaalituttava livenä. "Hei, oletko sä Puolimatruusi?", on minultakin kysytty eräänä tuulisena heinäkuun päivänä Tammisaaren vierassatamassa tai "Nimesi on jotenkin tuttu, olen lukenut twiittejäsi", joku tuntematon tokaisi seminaarissa.

Sanoisin myös, että  some tarjoaa mahdollisuuden kokea osallisuutta, vaikuttaa asioihin, saada äänensä kuuluviin, muodostaa yhteisöjä, saada ja antaa vertaistukea, löytää ihmisiä ja pitää heihin yhteyttä. Sitä on turha pelätä ja parhaiten someen tutustuu uppoutumalla someen suohon. Ja kyllä meidän koulun työntekijöiden olisi syytä tuntea se maailma, missä oppilaamme aikansa viettävät.

Hei. Tästä se alkaa!