Valon kajo

Valon kajo

lauantai 5. joulukuuta 2015

Rehtorina etänä

Nykyään rehtorilla saattaa olla vastuullaan ison koulun lisäksi eri toimipisteitä tai yksiköitä. Vanhoja koulun johtamisen malleja ei voida enää käyttää sellaisenaan koska hajautetuissa toimintaympäristössä on uudenlaisia ulottuvuuksia. Siksi on kehitettävä uusia johtamisen ja koulun kehittämisen malleja.  Hajautettu johtaminen kouluissa tuo mukanaan etäältä johtamisen haasteet ja siksi myös etäällä olevan yksikön johtaminen on vaativaa työtä. Asiasta voidaan käyttää myös termiä etäjohtaminen. Ihmisten työnteon johtamisesta verkossa voidaan käyttää käsitteitä verkko- ja virtuaalijohtaminen. 
Näytetään 20150713_220544.jpg


























Johtamisrakenteen kuvaaminen 
Etäjohtaminen edellyttää sekä rehtorilta että työntekijöiltä asian tiedostamista. Tehtävänkuvien selkeä määrittely sisältää myös vastuiden määrittelyn. Hajautetussa organisaatiossa on tärkeä tietää, kuka toimii rehtorin varahenkilönä, kun tämä ei ole paikalla, ja kehen ollaan missäkin asiassa yhteydessä. 

Rehtorin tavoitettavuus
Etäyksikössä rehtorin voi olla vaikeaa olla tasavertaisesti mukana kaikkien työntekijöiden arjessa. Merkitys korostuu silloin, jos yksiköiden välillä on välimatkaa enemmän ja rehtorin vierailut yksikössä ovat vähäisiä. Mikäli etäällä työskentely on satunnaisempaa - voidaan sopia tietty päivä ja kellonaika, jolloin rehtori on paikalla. Vain säännöllisten tapaamisten ja keskustelujen avulla saa selvyyden siitä, miten henkilöstöllä menee.

Tiedonkulun parantaminen
Viestinnällä on kaksi merkitystä: tiedottaminen ja vuorovaikutus. Hajautetussa työskentelyssä viestintä- ja yhteistyövälineet ovat tärkeässä roolissa. On tärkeää miettiä, kuinka motivoida ihmisiä, joita ei juuri koskaan näe. On tärkeää myös miettiä uusia tapoja kommunikoida työntekijöiden kanssa. Tähän uusi teknologia tuo mahdollisuuksia viestiä myös virtuaalisesti.

Toimintakulttuuuriin sitouttaminen
Etäpisteessä työskentelevä voi helposti kokea jäävänsä ulkopuolelle koulun isosta työyhteisöstä. Rehtorin tulee miettiä, miten luoda yhteishenki ja ylläpitää innostuneisuus ja sitoutuneisuus ilman fyysistä läsnäoloa. Hajautettujen työntekijöiden huomiointi, motivointi, sitouttaminen ja osallistaminen ovat hajautetun  johtamisen erityishaasteita. 

Luottamuksen ja keskinäisen ilmapiirin tukeminen
Rehtorista etäällä olevissa yksiköissä työntekijät joutuvat kantamaan suurempaa vastuuta kuin henkilöstö, joka työskentelee esimiehen kanssa fyysisesti samoissa tiloissa. Hajautetussa johtamisessa hyvät alaistaidot saavat suuren merkityksen, sillä työntekijät työskentelevät joskus pitkiäkin aikoja siten, etteivät saa välitöntä tukea esimieheltään. 

Fyysinen etäisyys sinänsä ei siis ole välttämättä ongelma. Eiväthän samassa koulussa olevat työntekijätkään näe toisiaan jatkuvasti. Ongelmat syntyvät siitä, jos etäyksikössä syntyy epätasapuolisuuden kokemuksia tai puutteellinen tunteminen aiheuttaa tietokatkoksia ja väärinymmärryksiä. Näihin tekijöihin voi vaikuttaa, ja etäältä johtaminenkin voi parhaimmillaan olla myös lähellä olemista.


Jokaiseen tekoon ja tekemättä jättämiseen liittyy valinta siitä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.
— Brian Tracy-


maanantai 23. marraskuuta 2015

Eettinen johtaminen

Helsingin Sanomien Ura-liite etsii Suomen parasta esimiestä. Ehdokasasettelu on päättynyt, ja viisi äänestykseen asti päässyttä finalistia esitellään lehdessä aina yksi kerrallaan. Yksi kisan finalisteista on Jokiniemen koulun rehtori Leena Kolho-Venäläinen.

Luin Kolhi-Venäläisen esittelyn ja minulle välittyi kuva vahvasta eettisestä johtajasta. Sitten jäin pohtimaan, mitä se eettinen johtaminen oikein on.





























Eettinen johtaminen on lyhyesti sanottuna Hyvää johtamista. Eettinen johtajuus on hyvän tahdon taidetta. Se on ajattelun ja toiminnan tapa, jota tarvitaan johtamistyön sisällöksi. Eettinen johtaja haluaa olla tekemässä hyvää, rakentamassa parempaa maailmaa. Eettinen johtaminen luo hyvän työilmapiiirin. Töihin on mukava tulla ja töissä on mukava olla. 


Mitä ovat eettisen johtajan periaatteet?

Vahvista eettistä herkkyyttäsi.

Eettisenä johtajana kehittyminen alkaa siitä, että pyrkii näkemään yhä useamman tilanteen valintana ja hahmottamaan, mitä erilaisia arvovalintoja päätöksentekoon liittyy. Eettisen johtajan on vaivattava päätään ja etsittävä uusia vaihtoehtoisia ratkaisuja, punnittava ratkaisujen mahdollisia seurauksia ja seurausten seurauksia. 

Käyttäydy rehellisesti.

Toimi itse niin kuin ”saarnaat”. Ollakseen uskottava, johtaja ei voi edellyttää muilta enempää kuin itseltään.   

Arvosta toisia.
Pyri arvostamaan kaikkia työntekijöitäsi. Olemme erilaisia, arvomaailmamme saattavat olla erilaisia, pääsemme samoihin lopputuloksiin toimimalla eri tavalla. Opettele arvostavaa suhtautumista toisiin, sen sijaan, että arvostelisit heitä.

Toteuta oikeudenmukaisuutta.
Johtajan moraalinen selkäranka ei taivu vaikeidenkaan päätösten äärellä, vaan hän rohkenee pitämään kiinni periaatteistaan ja lupauksistaan.

Rakenna luottamusta.
Luottamus lisää työntekijöiden halua kehittää työtään ja tahtoa ponnistella yhteisen päämäärän hyväksi. Luottamus on siis avaintekijä työmotivaation ylläpitämisessä ja työhyvinvoinnin edistämisessä.

Edistä hyvää vuorovaikutustä työyhteisössä.
Luottamusta rakennetaan keskustelemalla  arvoista, luomalla yhteistä ymmärrystä, pyrkimällä johdonmukaisuuteen ja lupausten pitämiseen. Parhaimmillaan vuorovaikutustilanteissa syntyy jotain sellaista, joka on enemmän kuin eri osapuolten alkuperäinen ajatus tai näkökulma oli. 



Tärkeintä ei ole se mitä teet, vaan se mitä olet.


 -Tommy Hellsten-


perjantai 30. lokakuuta 2015

Voihan kokous!

Jopa 40 prosenttia kaikista kokouksista koetaan tehottomiksi ja joka neljäs kokous voitaisiin hoitaa sopimalla asioista ilman kokousta! Kokoustaminen vie keskimäärin 9,5 tuntia viikossa työaikaa kyselyyn vastanneilta. Suomalaisen Työn Liiton toteuttaman Kansallinen Kokousbarometri 2015 -selvitykseen vastanneista yli 500 vastaajasta noin puolet koki kokouksia olevan ajoittain tai jatkuvasti liikaa.

Uuden opetussuunnitelman toimintakulttuurin ytimenä on oppiva yhteisö, ja tavoitteena on edistää oppimista, osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää elämäntapaa. Koulun toimintakulttuuria koulussa ei kuitenkaan voida kehittää ilman johtajuuden kehittämistä. Ja johtajuuteen kuuluvat mm. kokousten ja palaverien järjestäminen. Tästä syystä meidän on kriittisesti tarkasteltava myös kokouskulttuuriamme.

Koulussa on vielä vallalla melko yleisesti käytäntö, jossa kootaan opettajat kerran viikossa koolle yhteiseen massakokoukseen. Ja näin luodaan kokouksia, joissa on aikavarkaita, epäselviä tavoitteita, rönsyilyä, lepsua kokouksen vetämistä, valtaeroja, äänekkäitten sisäpiiriä, henkilöstöristiriitoja, takeltelua päätöksenteossa, juuttumista pikkuasioihin, riittämättömiä tietoja ja taitoja päätösten tekemiseksi tai huonoa valmistelua.
























Mitä voisimme asialle tehdä?


1. Karsi kokouksia
Tärkeintä on tunnistaa turhat kokoukset ja luopua niistä. Mieti, voiko asian hoitaa ilman kokousta. Pakollisia kokouksia voi lyhentää keskittymällä itse asiaan. Kokousta on turha pitää, jos ei osaa mainita edes yhtä tavoitetta. Päätöstä vaativat kokoukset ja tiedotus- ja suunnittelupalaverit tulisi täysin erottaa toisistaan. Useimmiten työhön liittyvät hyvät innovaatiot ja ideat syntyvät aivan muualla kuin sitä varten järjestetyssä palaverissa. 

2. Tunnista tavoite
Mieti kokousta suunnitellessasi, miksi se pidetään, mitkä ovat tavoitteet ja mitä kokouksessa on tarkoitus käsitellä, mistä päättää ja mitä ideoida. Kerro nämä myös selkeästi kokouksen alussa, jos olet vetäjä. Jos näitä ei ole mietitty, älä pidä kokousta, äläkä mene sellaiseen tuhlaamaan omaa ja muiden aikaa. 

3. Määrittele kesto
Lyhyemmät kokoukset auttavat kaikkia pysymään skarppina ja säästää aikaa loppupäivää varten.  Pitkien kokousten välissä kannattaa pitää taukoja. Kokousten maksimipituus on kaksi tuntia. Aloita kokous heti kun sen pitäisi alkaa, riippumatta siitä, kuka paikalla. Ja lopuksi tärkein: lopeta, kun kokoukselle varattu aika on kulunut, riippumatta siitä, kuinka mielenkiintoinen keskustelu on meneillään.

4. Valmistele kokous
On kokouksen vetäjän vastuulla, että kokouksella on asialista, asiat etenevät aikataulussa, päätöksiä syntyy, sovituille asioille on vastuuhenkilö ja ilmapiiri on hyvä sekä rakentava, kaikkia kunnioittava ja kuunteleva. Hyvään valmisteluun kuuluu, että koko kokousprosessi ajatellaan ennalta kaikkine vaiheineen (valmistelu, itse kokoustilanne ja jälkihoito). 

5. Ylläpidä vireyttä
Kiinnostavuutta kokouksiin saa, kun tekee jotain poikkeuksellista. Kävelykokoukset ovat tästä yksi esimerkki. On motivaation kannalta tärkeää, että kokouksissa käytetään hyödyksi vaihtelevia menetelmiä, koska ihmiset oppivat eri tavoin. Käytä monipuolisesti kokousta tehostavia yhteistoiminnallisia menetelmiä.

6. Osallistu aktiivisesti
Jokainen kokoukseen osallistuja voi kantaa omalta osaltaan vastuuta kokouksen onnistumisesta: tutustumalla kokousasioihin etukäteen, osallistumalla kokouksessa aktiivisesti keskusteluun, kuuntelemalla muiden kantoja kokouksessa ja esittämällä kysymyksiä. Kannettavat tietokoneet ja puhelimet estävät todellista läsnäoloa.


Onni syntyy, kun valmistelu kohtaa mahdollisuuden. 

-Elmer Letterman-

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Aivojen hyvinvointi

Katsoin viikonloppuna Yle Areenalta kolmiosaisen ohjelmasarjan Aivot uuteen kuosiin sekä kanadalaisen tiededokumentin Itseohjautuvat aivot. Tämä postaus niiden seurauksena. 

Aivojen kuviteltiin kauan jäävän staattiseen tilaan, kun ihminen aikuistuu. Neurobiologian alueella on tehty kuitenkin löytöjä, joista merkittävin on neuroplastisuus. Aivojemme neuroplastisuudesta tiedetään tänä päivänä jo paljon. Tiedämme, että saamamme toistuvat virikkeet voivat näkyä aivojen rakenteiden tasolla. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että aivot muuttuvat koko ajan; ei vain toiminnallisesti vaan myös rakenteellisesti – kokemusten, ja erityisesti toistuvien ja pitkään jatkuvien kokemusten myötä.  Tutkimusten mukaan jopa 70% aivojen kytkennöistä muuttuu päivittäin. 





























Yleisesti on luultu, että aivosoluja olisi rajallinen määrä, mutta asia ei kuitenkaan ole ihan niin. Neurogeneesin nimellä tunnettua uusiutumista tapahtuu esimerkiksi tärkeässä aivojen osassa hippokampuksessa, joka säätelee muistia, tunteita ja oppimista.Toisin kuin aiemmin uskottiin, aivoilla on kyky neurogeneesiin. Aivoissa voi syntyä uusia neuroneita eli aivojen hermosolujen määrä voi lisääntyä elämän aikana. 

Mitä tamä tuo tullessaan kouluihin? Käytännön haasteista esimerkiksi aivojen hyvinvoinnin tukemisen kouluissa. Koska kokemukset ja harjoitus muovaavat aivoja läpi elämän, on tärkeä tietää enemmän siitä, miten kognitiivisia taitoja, kykyjä, kuntoa ja henkistä hyvinvointia voi tukea. Stressi, uni, tila, tehtävien ja ajan hallinta sekä luovuus ovat erittäin tärkeitä tekijöitä kun rakennetaan ihanteellisia oppimisolosuhteita. 





































Tämä tuo myös haasteita oppimiseen. Esimerkiksi joidenkin tutkimusten mukaan älykännykkä saattaa heikentää intuitiivisten ajattelijoiden ajattelua. Kännykän käyttäjät ulkoistavat ajatustyötään tekemällä hakuja jopa sellaisissakin asioissa, jotka he tuntevat entuudestaan tai saisivat helposti selville ilman puhelintakin. Kun he välttelevät omien aivojen käyttöä, heidän ajattelukykynsä laiskistuu, vihjaa kanadalaisen Waterloon yliopiston tutkimus. 

Siis samaan aikaan kun teknologian kehittyminen avaa hienoja mahdollisuuksia, se on myös terveysuhka, jos annamme laitteiden ja teknologian hallita itseämme sen sijaan, että me hallitsisimme niitä. Aivojen hyvinvoinnin yksi kulmakivi onkin aivojen suojelu liioilta hermoärsykkeiltä.  Mitä vielä aivojen hyvinvointi sisältää:

  • Aivoille monipuolisesti kognitiivisia ärsykkeitä. Esimerkiksi älypelejä, ristikoita, sudokua, tetristä, uuden kielen opettelua jne.
  • Käsillä tekeminen palauttaa ajattelun rasituksista.
  • Rutiineista poikkeaminen stimuloi uusia hermoyhteyksiä esim. hampaiden peseminen toisella kädellä.
  • Yksikin pieni mindfulness-harjoitus muuttaa aivoja. Tutkimuksissa on todettu, että jo kahdeksan viikon meditaatioharjoitukset saivat aikaan selviä muutoksia koehenkilöiden muistia, itsetietoisuutta, empatiaa ja stressiä käsittelevissä aivojen osissa.
  • Aivojaan kannattaa hoitaa soittamalla ja laulamalla. Aivotoiminta kehittyy ja aivojen massa jopa kasvaa. Musiikillinen osaaminen voi saada aikaan pysyviä toiminnallisia muutoksia tavassa, jolla muusikot hahmottavat ja prosessoivat musiikkia neuraalisella tasolla.
  • Liikunnalla treenaat aivojasi entistä parempiin suorituksiin keskittymisen ja muistamisen saralla. 
  • Aivot tarvitsevat unta – unen aikana aivoissa tapahtuu koko ajan.


Se mihin kohdistamme 

huomiomme, kasvaa suuremmaksi elämässämme. -Maharishi-


maanantai 28. syyskuuta 2015

Räätälöintiä

Opettajat huomaavat nopeasti, milloin oppilaan asiat eivät ole kohdallaan. Oppilaan poissaolot ja myöhästelyt lisääntyvät, läksyt jäävät tekemättä eivätkä työvälineet ole mukana. Oppilaan koulunkäyntiä ja olemusta leimaavat yleinen haluttomuus ja välinpitämättömyys. Tunneilla saattaa esiintyä riehumista ja aggressiivista käyttäytymistä.  Tai oppilas ei osaa eikä onnistu. Oppilas viestittää monilla tavoin tuen tarvettaan. Hän hakee huomiota koulukavereilta ja aikuisilta. Koulussa, jossa tuen tarvitsijoita on paljon, opettajien ammattitato kehittyy näiden asioiden hoitamiseen huimasti. Puhun itse termillä opettajien räätälöintitaidot. 





































Millä tavoin oppilaiden opiskelua voidaan räätälöidä näissä tilanteissa?
  • Olemalla kiinnostunut oppilaan asioista.
  • Antaa positiivista palautetta aina kun on aihetta.
  • Pitää luottamuksellinen suhde oppilaaseen.
  • Keskustella oppilaiden kanssa ihan tavallisista arkipäivän jutuista.
  • Olemalla vanhempiin yhteydessä säännöllisesti.
  • Opettamalla sosiaalisia taitoja ja puuttua tilanteisiin: Kiva-koulu, askeleittain-ohjelma, vertaissovittelu, kummioppilastoiminta jne. 
  • Ymmärtämällä oppilaan tilanne, käytös ja oppiminen kokonaisuutena.
  • Joustavilla opetusjärjestellyillä ja eriyttämisellä.
  • Opettajan tärkeä taito on on tunnistaa oppisisältöjen ydinaines ja taidot. Tämä merkitsee uskallusta karsia ylimääräinen, vähemmän tärkeä. 

Kun opettaja räätälöi, hän mahdollistaa, saattaa ja tukee jokaista oppijaa omalla oppimispolulla. Opetusta sovitetaan niin paljon kuin resurssit antavat myöten ja se on opettajan kannalta kohtuullista. Pisimmälle vietynä räätälöinti voisi tarkoittaa jokaiselle omia tehtäviä, omaa opettajaa ja aikataulua. On kuitenkin muistettava, että tarvitaan myös ryhmää ja yhteisöä. Yksilöllisyyden huomioonottamisen ja yhteisöön kuulumisen tulee olla järjestelyssä keskenään tasapainossa.


Irtosi nappi, ratkesi tikki, housun polvet on aina rikki. Räätäli leikkaa suurin saksin, niksin naksin, niksin naksin. Räätäli neuloo ja rallattaa, räätäli siitä palkan saa.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Voi hyvin koulussa

Uusi opetussuunnitelma korostaa hyvinvoinnin merkitystä. Sen merkitys nousee jo perusopetuksen arvoperustasta. Hyvinvointi-teema näkyy läpäisevän koulun toimintakulttuurin, kasvatustyön tavoitteet sekä  oppimisen edellytykset ja tulokset. Sen merkitys nousee erityisesti laaja-alaisessa osaamisessa (itsestä huolehtiminen ja arjen taidot). 


Luin Kirsi-Marja Janhusen sosiaalipedagogiikan alan väitöstutkimuksen ”Kouluhyvinvointi oppilaiden tulkitsemana” Tutkimuksessa Janhunen tarkasteli oppilaiden näkemyksiä kouluhyvinvoinnista ja tiivisti hyvinvoinnin teemat kuuteen teesiin. Minusta ne ovat hyvät ja melko kattavat. Ja kaikki asiat samat asiat löytyvät myös opetussuunnitelmasta! Siksi näihin asioihin tulee panostaa jokaisessa koulussa.

1. Kodilla ja perheellä on tärkeä merkitys lapsen ja nuoren lähiturvaverkkona.
Vanhempien lapsilleen antama aika on ensiarvoisen tärkeää: aito kiinnostus, kannustus ja läsnäolo koulunkäynnin ja elämisen tukena.

2. Kouluhyvinvointi rakentuu yhteistyössä 
Opettajien ja vanhempien välinen yhteistyö ja keskusteluyhteys nousevat ratkaisevaan asemaan oppilaiden koulunkäynnin ja hyvinvoinnin tukemisessa. Kodin tuki ja kiinnostus koulutyötä kohtaan ovat oppilaille tärkeitä aivan peruskoulun loppuun asti.


3. Oppilaiden omalla vertaisryhmällä on keskeinen asema hyvinvoinnissa.
Koulukaverit, ystävyyssuhteet ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat olennaisesti ja voimakkaimmin oppilaiden hyvinvointiin. Suhde kavereihin voi olla sekä positiivista että negatiivista. 

4. Opettajilla on tärkeä rooli auktoriteettiasemassa ja esimerkkinä olemisessa.
Oppilaiden mukaan opettaja saa olla tiukka järjestyksenpitäjä ja hänen tulee huolehtia työrauhan säilymisestä, kunhan opettaja on samalla mukava ja ymmärtäväinen. On tärkeää myös, että opettaja tarjoaa jokaiselle oppilaalle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin ja itsensä näkemiseen myönteisessä valossa. 

5. Positiivinen, kannustava ja turvallinen kouluilmapiiri lisää hyvinvointia. 
On paljon mukavampi tulla kouluun ja olla siellä, kun koulun ilmapiiri on myönteisesti virittynyt ja vastaanottavainen oppilaille. On kiinnitettävä erityistä huomiota luokkien sisäiseen yhteisöllisyyteen ja tuettava sitä yhteistoiminnallisuudella sekä osallisuudella.

6. Aikainen tuki ja ennaltaehkäisevä työ turvaavat hyvinvoinnin.
Tukiopetuksen, erityisopetuksen, psykologi- ja kuraattoripalvelujen sekä terveydenhuoltopalvelujen on lähdettävä liikkeelle tukevan ja ennakoivan toiminnan periaatteilla, eikä vasta vaikeuksien kasvaessa. Oppilaille tulee tarjota mahdollisuuksia keskustella turvattomuuden tunteita aiheuttavista asioista ja saada niihin tukea.




lauantai 5. syyskuuta 2015

Säröilyä

Ops2016-uudistus tuo mukanaan paljon muutoshaasteita. Nopean muutoksen yhteiskunnassa  myös opettajuuden, asiantuntemuksen ja auktoriteettien asema muuttuvat. Harva ymmärtää, millainen maailma on viiden vuoden kuluttua. Vielä harvempi voi varmuudella ennustaa, mikä ammatti, investointi tai tuotantosuunta menestyy vuonna 2020.




Opetuksen näkökulmasta muuttuva opettajuus tarkoittaa siirtymistä opettajakeskeisestä luokkahuoneopetuksesta kohti oppilaskeskeistä. Opettajan näkökulmasta tämä tarkoittaa opettajan tehtävän monimuotoistumista katederilla luennoivasta asiantuntijasta oppimisprosessien ohjaajaksi. 

Opettajuuden aito muuttaminen edellyttää toistuvaa tyytymättömyyttä nykyistä toimintatapaa ja ajattelumallia kohtaan. Anita Malinen puhuu väitöskirjassaan Towards the essence of adult experiental learning (2000) aikuisen oppimisen edellytyksenä olevasta säröstä. 






















Malinen pitää aikuisen oppimisen lähtökohtana elämänkokemusta, joka muodostaa oppimisen perustan. Tämä aikuisessa mukana kulkeva kokemuksellinen tieto koostuu kahdesta kerroksesta. Tietämisen ja osaamisen "kova ydin" on sanaton, kokonaisvaltainen ja sisältää aikuiselle itselleen ”totuuden” maailmasta. Siksi vanhat totutut tavat toimia istuvat niin lujassa. Ydintä ympäröi "suojaava vyöhyke", joka käsittää joustavampia käsityksiä. Oppimisen haasteena on päästä kiinni kovan ytimen sisältämiin käsityksiin, haastaa ne ja mahdollisesti muuttaa niitä.

Tavoitteena on päästä tilanteeseen, jossa ennakkoluulot, eli ensisijaiset käsitykset, antavat myöten. Tässä yhteydessä Malinen käyttää "särön" käsitettä. Jotta todellista oppimista voisi tapahtua, aikuisen oppijan tapaan ajatella ja tietää pitäisi saada syntymään särö. Särö tai epäilys syntyy elämänkokemuksen ja ravistelevan oppimiskokemuksen yhteentörmäyksessä. Tällöin turvallinen elämänkulku ja sen jatkuvuus murtuvat ja aikuisessa herää tarve todelliseen oppimiseen. Ilmiötä voisi verrata mannerlaattojen liikkumiseen.

Uusi opettajuus on selvästikin monelle opettajalle särö turvallisessa arjessa. Särö, joka ei ole vielä läpäissyt suojavyohykettä.

Millainen uudenlaisen kokemuksen, särön, tulisi olla, jotta se läpäisi suojavyöhykkeen, ja millainen rooli rehtorilla on näiden säröjen synnyttämisessä ja prosessoinnissa?



”Olemme sitä, mitä toistuvasti teemme.” 

- Aristoteles –


lauantai 15. elokuuta 2015

Apulaisrehtori: rehtori vai apulainen?

Peruskouluissa  esimiesasema on keskitetty pääasiassa rehtorille. Vasta viime vuosina päätösvaltaa on delegoitu myös virka-apulaisrehtoreille. Perusopetuksessa toimivien apulaisrehtoreiden vaikutus on laaja. Apulaisrehtoreista on tullut erottamaton ja välttämätön osa koulujen johtamisjärjestelmää. Apulaisrehtorin nimike  sekoitetaan usein vararehtoriin ja heidän asemansa on epäselvä. Myös virka-apulaisrehtori ja apulaisrehtori sekoittuvat hyvin usein toisiinsa. 



Apulaisrehtorin rooli on hyvin monisäikeinen.  Tyypillisesti heille on delegoitu koulun arjen asioita. Ja hyvin usein apulaisrehtori työskentelee ns. harmaalla alueella.  Hänellä on omia vastuualueitaan, joista hänen tulee vastata itsenäisesti, mutta toisaalta rehtori vastaa viime kädessä kaikesta koulun toiminnasta. Haasteena on tehdä itsenäistä työtä, muttei voi  kuitenkaan tehdä kaikkea siten kuin haluaisi. Apulaisrehtorin voi olla siksi haastava saada luonteva rooli ja asema työyhteisössä. Hyvin usein he jäävät  rehtoreiden ”varjoon”, apulaisrehtori toimii ikään kuin kulissien takana varmistaakseen kouluarjen sujumisen.

Apulaisrehtorin ja rehtorin  keskinäinen toiminta ja työntekijöille mahdollisimman selkeäsi kerrotut työnkuvat auttavat apulaisrehtoria saamaa sopivan aseman työyhteisössä. Lisäksi jaetun johtajuuden malli sopii hyvin koulun johtamiseen. Koulun rehtorin ja apulaisrehtorin johtajuuden mallia voisi kuvata käsitteellä yhteinen johtajuus tai työparijohtajuus.





































Yhteinen johtajuus on koulun johtajuuden jakautumista horisontaalisesti samalla organisaation tasolla olevan ja samaa koulua johtavan apulaisrehtorin kanssa. Yhteisessä johtajuudessa toteutuvat jaetun johtajuuden molemmat näkökulmat eli sekä rehtorin tehtävien ja vastuiden jakautuminen että yhteiseksi tekemisen prosessi. Yhteiseksi tekemisen prosessissa korostuvat dialogisuus ja uuden yhteisen todellisuuden rakentaminenJotta  rehtorin ja apulaisrehtorin yhteinen johtajuus voisi olla mahdollista, siihen on panostettava ja sitä on kehitettävä. 

Haasteet ja kehittämisen kohteet voisi kiteyttää muutamaan tärkeään kohtaan: 


1. Johtorooleissa toimivien on tunnettava toisensa ja pystyttävä luomaan luottamuksellinen vuorovaikutussuhde.

2. Työparijohtajuudesta ja siinä toteutettavasta toiminnasta on saatava aikaan osapuolten kesken riittävän yhteinen näkemys, joka voidaan kiteyttää johtajuussopimukseksi.

3. On kehitettävä ja sovittava menettelytavat ja ja tarvittaessa myös rakenne ja roolit, joilla molemmat rehtorit yhdessä johtavat työpareina johtavat koulua.

4. Hyvillä työpareilla on yhteinen aallonpituus, mutta hauskanpito ei ole itsetarkoitus.

5. Hyvä työparityöskentely edellyttää toisen kuuntelemista ja kunnioittamista. On hyvä kysyä itseltään, pystyykö tarvittaessa toimimaan toisen alaisena.


”Jos toinen olisi ylivertainen ja pystyisi ratkaisemaan kaikki asiat,  ei tällaistä johtamista olisi luotu. On kuitenkin nähty, että yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Se on pari." 

-Hannu Vaajoensuu-


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Resilienssi

Olen kokenut monia muutoksia, vastoinkäymisia ja traumojakin. Olen kuitenkin niistä kohtalaisesti selvinnyt. Miksi jotkut ihmiset näyttävät sopeutuvan muutoksiin muita helpommin? Voidaanko heidän persoonallisuudestaan tai toimintatavoistaan löytää jotakin yhteistä? 


Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä äkillisten muutosten ja myrskyjen keskellä. Käsite on laajentunut traumaattisten kokemusten kohtaamisesta kattamaan työyhteisöissä tapahtuvia muutoksia. Resilienssi ei ole persoonallisuuden piirre, vaan pikemminkin prosessi, joka on osin opittavissa. Resilienssi voi tarkoittaa mm. joustavuutta, sitkeyttä, sietokykyä ja lannistumattomuutta. 







































Ihmiset käsittelevät odottamattomien muutosten seurauksia elämässään hyvin eri tavoin. Työyhteisöissä muutoksiin suhtaudutaan usein kaksijakoisesti. Toiset sopeutuvat niihin nopeammin ja tehokkaammin kuin toiset. Organisaation sisällä muutos aiheuttaa lähes poikkeuksetta häiriöitä, jotka samalla vaikuttavat työhyvinvointiin. Resilienssi on kyky, jonka avulla yksilö, tiimi tai organisaatio pystyy käsittelemään, hyväksymään ja omaksumaan isojakin muutoksia. Se on myös ominaisuus, jota voi parantaa. 

Millä omaa resilienssiään voisi kehittää tai parantaa?

Optimismilla 
Kyvyllä tarkastella tilannetta realistisesti myönteisessä valossa ja nähdä uhkien sijaan mahdollisuuksia. Pitämällä epäonnistumisia oppimiskokemuksina ja uskomalla, että tulevaisuudessa on paljon hyvää.

Hyvällä itsetuntolla
Vahvalla perusluottamuksen tunteella sekä itseään että ympäristöään kohtaan. Myös vahvalla uskolla omiin vaikuttamismahdollisuuksiin.

Vahvalla fokusoinnilla
Pitämällä itsensä tietoisena etenemisen suunnasta.  Keskittyen tärkeään ja sulkemalla mielensä asiaankuulumattomilta ärsykkeiltä.

Joustavalla ajattelulla
Etsimällä ja puntaroimalla vaihtoehtoja ja tarkastelemalla tilanteita monipuolisesti etäisyyttä ottaen.

Sosiaalisella joustavuudella
Rohkeudella pyytää ja vastaanottaa apua. Yhdessä olemme enemmän, varsinkin kriittisessä tilanteessa.

Järjestelmällisyydellä 
Suunnitelmallisella, strukturoidulla ja kurinalaisella toiminnalla; suunnitelmien jakamista muille, jotta he voivat osallistua.

Riskinottokyvyllä
Rohkeudella tarttua toimeen ja altistumaan uudelle, kokeilemalla jotakin suuntaa ja korjaamaan sitten tarvittaessa. 



Kestävä, kantava vahvuus on syvä kokemuksellinen tieto siitä, että mikään ei voi minua lopullisesti kaataa. -Isa Merikallio


tiistai 12. toukokuuta 2015

Vierailu Gladsaxessa Tanskassa

Kuntamme reksiporukka teki vierailun huhtikuussa ystävyyskuntaammme Gladsaxeen. Gladsaxe on Kööpenhaminan vieressä sijaitseva kunta. Kunnassa on noin 65 000 asukasta.



 Rohkeasti kohti uudistusta


Aloitimme päivämme Gladsaxen kunnanvirastolta, jossa kuulimme Tanskan koulu-uudistuksesta sivistysjohtajan kertomana. Tanskassa oppivelvollisuus kestää kymmenen vuotta ja tulee voimaan sinä kalenterivuonna, jolloin lapsi täyttää kuusi vuotta. Tanskassa on sekä julkisia kouluja että yksityisiä. Ongelmana on, että monet vanhemmat laittavat lapsensa mielummin yksityiskouluun, koska julkisilla kouluilla on varsin huono maine. Tästä syystä Tanskan hallitus muutama vuosi sitten aloitti suuren koulu-uudistuksen, jonka tavoitteena oli parantaa julkista peruskoulua. 

Koulu-uudistuksen tavoitteena oli, että jokaisen oppilaan koulupäivä muuttuu:
  • Haluttiin tehdä koulupäivästä pidempi mutta vaihtelevampi. 
  • Päädyttiin kiinittämään huomiota oppimisympäristöön ja työrauhaan. 
  • Lisättiin koulupäivään enemmän liikuntaa ja toiminnallisuutta. 
  • Haluttiin tehdä opetuksesta laadukasta. 
  • Lisättiin tunteja tanskaan ja matematiikkaan. 
  • Päätettin aloittaa englannin kielen opetus jo ensmmäisellä luokalla.
  • Otettiin uusia aineita mukaan, kuten käsityö ja muotoilu ja ravitsemustieto. 
  • Haluttiin tehdä koulusta avoin ympäröivään yhteiskuntaan. 
  • Haluttiin vahvistaa vanhempien  ja oppilaiden osallisuutta.



















Uudistus oli voimakkaassa vastatuulessa, sillä opettajajärjestöt vastustivat mm. kokonaistyöaikamallia. Opettajien kokonaistyöaikamallissa opettajan opetusvelvollisuudeksi määriteltiin 19 opetustuntia ja työpäivien määräksi 215 päivää, oppilaiden koulupäivien ollessa 200 päivää. Ennen lukuvuoden alkua opettajat suunnittelevat sekä valmistelevat materiaaleja lukuvuoden tarpeisiin. Siihen on varattu kaksi viikkoa aikaa. Opettajan tulee tehdä koululla tuntien valmistelut. Fyysisesti koululla tulee olla 40 tuntia viikossa ja lisäksi on kolmen tunnin ”luottamusaika” viikossa, jolloin saa olla joko koulussa tai kotona suunnittelemassa tunteja, korjaamassa kokeita tms. Jokainen opettaja kuuluu johonkin koulun tiimiin. 

Vaikutteita Kanadasta ja Uudesta Seelannista


Gladsaxessa koulu-uudistukseen lähdettiin rohkeasti. Ne rehtorit, jotka eivät sitoutuneet uuteen linjaukseen, siirrettiin muihin tehtäviin.  Vaikutteita koulu-uudistukseen haettiin mm. Kanadasta ja Uudesta Seelannista. John Hattien  "Visible learning" tuli Gladsaxenin koulujen kivijalaksi. Ajattelutavan mukaan omaa työtään tutkiva opettaja kehittää työtään oppimisen tuloksista käsin. Opettaja, joka valitsee käytänteensä tutkimusperusteisesti - ei sen mukaan, mikä on hänestä itsestään kivaa. Lue lisää.

















Joustavuus, avoimuus ja vuorovaikutus


Tutustuimme Gladsaxenissa upouuteen Bagsvaerdin kouluun, jossa rehtori Per Ungfelt ja 0-3 luokkien apulaisrehtori Rikke Holsteen esittelivät meille koulua. Huomionarvoista muuten oli se, että koulussa on peräti neljä apulaisrehtoria: kaksi apulaisrehtoria, jotka vastaaavat luokkatasoista, kaksi apulaisrehtoria, joilla on vastuullaan koulun kehittäminen mm. tietotekniikka ja hankkeet ja yksi taloudesta vastaava apulaisrehtori. Kellään apulaisrehtoreista ei ole opetusvelvollisuutta. Lisäksi koulussa toimii kolme koulusihteeria. Koulussa oli reilut 700 oppilasta.  Opetushenkilökunta muodostuu opettajista ja pedagogeista. Pedagogit työskentelevät pääasiallisesti luokkatasoilla 0 – 3 tehden kiinteää yhteistyötä opettajan kanssa

Bagvaerdin koulussa ei näkynyt missään perinteisiä luokkahuonerivejä. Joustavuus, avoimuus ja vuorovaikutuksen edistäminen näyttivät olevan arkkitehtuurin avainsanoja. Joustavuus näkyi erilaisina ja eriytyneinä tiloina ja etäisyyksinä eri tilojen välillä. Kotipesiä rajasivat kaarevat seinät, hyllyrivistöt ja pöytäryhmät. Tilat olivat valoisia ja avaria, mutta luokkahuoneet melko pieniä. 


















Pitkät työskentelyjaksot


Koulun päiväjärjestys oli tuplatuntien täyttämä. Päivä alkoi kello 9 ja oppitunteja on kello 11.00 saakka. Aamupäivän tunnit sisälsivät pääasiassa akateemisia aineita. Sitten oli tunnin mittainen ruokatunti ja kello 12-14 alkoivat taito- ja taideainepainoitteiset oppitunnit. Tuntien lomassa oppilaat kävivät välillä välitunnilla. Välitunnit olivat myös tavoitteellisia ja kehittäviä. Keskitetty valvonta oli järjestetty ruokatunnille, muut valvonnat hoituivat oman opettajan tai tiimin valvontavuoroin.

Suurimpia eroja suomalaiseen koululaitokseen verrattuna on se, ettei oppilailla ollut maksutonta kouluruokailua. He pystyivät tilaamaan pientä maksua vastaan lämpimän ruoan, joka tuodaan kouluun.  Ruoka annosteltiin kertakäyttösiin rasioihin. Ruokalassa  ei näkynyt valvojia missään, mutta tunnelma oli silti varsin leppoisa. Osa söi lippalakki päässä:)

Erityisopetus järjestettiin omassa luokassa samanaikaisopetuksena. Joskus harvoin erityisopettaja poimi oppilaita omaan tilaansa oppitunnin ajaksi. Sen sijaan varsinaiset erityisluokkia Bagsvaerdin koulussa ei ole, vaan ne sijaitsevat erillisissä erityiskouluissa muualla.

Skolereform giver jobs i byggeriet


iPad opetuksessa


Jokainen Bagsvaerdin koulun oppilas sai vuosi sitten  oman iPadin. Pääsimme seuraamaan englannin oppituntia, jonka aiheena oli Australia.  Tunnin alussa opettaja pyysi oppilaita listaamaan iPadille asioita, joita he jo tietävät aiheesta. Oppilaat ottivat hyvin tottuneesti iPadin käteensä ja ryhtyivät työhön. Sen jälkeen lähdettiin ulos kiertämään koulua niin, että parin kanssa vaihdettiin käsitteitä englanniksi. Kun vastaan tuli toinen pari, pareja vaihdettiin. Mekin pääsimme tähän mukaan. Oppilaat olivat hämmästyttävän sosiaalisia ja keskustelevia ja he tekivät juuri sitä, mitä pyydettiin. Kysyin eräältä parilta koulukirjoista. Kaikki oppikirjat ovat sähköisenä paitsi matematiikka. Oppitunti jatkui käsiteiden yhteenvedolla ja taas tehtiin pieni liikkuva tauko rytmileikein. Toiminnallisuutta oli runsaasti. Yleisesti voi sanoa, että oppilaat näyttivät olevan erittäin motivoituneita, oma-aloitteisia ja aktiivisia. 


Rubrics -arviointi


Koulun rehtoreiden mukaan arvioinnin visualisointi helpottaa oppilasta hahmottamaan eri osaamisalueita. Siksi koulun oppilaat ottivat vastuuta omasta opiskelustaan mm. Rubricsin kautta. Rubrics on arviointijärjestelmä, jossa opetettavan aiheen osaamisalueet pilkotaan tavoitteisiin eriasteisesti mm. värien mukaan. Rubrics -arviointia voidaan toteuttaa monella tavalla mutta siinä on oltava aina kolme yhteistä asiaa:
  • opittavan aiheen osa-alueet
  • opittavan aiheen kriteerit
  • tavoitetasot (värit tai skaala 1-4)
















Lopuksi


Bagsvaerdin koulussa toteutetaan yhteisöllisyyttä mm. yhteisenä aamunavaustilaisuutena, jossa eri luokka-asteet kokoontuvat laulamaan, osallistumaan opetukseen ja lopuksi leikkimään yhdessä. Me saimme seurata 0-2 luokkien esityksiä. Henkilökunnan keskinäiset suhteet olivat hyvin leppoisat ja luontevat. Koulussa vallitsi mukava työilmapiiri, joka lähti koulun johdon toiminnasta ja käyttäytymisestä.

Yhteisöllisyys tulikin esille koulussa selkeämmin kuin suomalaisessa koulussa. Oppilaista oli helppo havaita, että he olivat tottuneet tekemään ryhmätöitä. Kanssakäyminen kaikkien ihmisten kesken oli hyvin luontevaa ja tasaveroista. Pidin myös Rubrics -arvioinnista ja pohdin sen soveltamista suomalaisessa koulussa. 

Oppituntia seuratessa kuitenkin tuntui, että Suomessa opetetaan "tehokkaammin". Suomessa tehdään yhden tunnin aikana paljon enemmän kuin mitä tässä Bagsvaerdin koulussa tehtiin. Onko tämä hyvä asia, sitä en tiedä. Kumpi on parempi - se, että oppilaat oppivat tunne- ja vuorovaikutustaitoja vai se, että sisältöä on runsaasti ja paljon? 

Opettajien palkkaus perustuu Suomessa pääosin opetustunteihin. Tällä tavalla ei oteta huomioon muita tehtäviä, jotka liittyvät esimerkiksi oman ammattitaidon kehittämiseen, koulun kehittämishankkeisiin, opettajien yhteiseen toimintaan tai mentorointiin. Kokonaistyöajassa tunnustetaan koulussa tehtävä kehittämistyö merkittäväksi osaksi opettajien työtä ”luokkaopetuksen” rinnalla.

Sain Tanskasta mukaani aimon annoksen välitönsä tunnelmaa. Tanskalaisilla on iloinen elämänasenne, vahva itsetunto ja hyvä oman elämän hallinta.