Valon kajo

Valon kajo

torstai 19. helmikuuta 2015

Pedagoginen johtajuus

Pedagoginen johtajuus on käsite, joka kuvaa rehtorin toimintaa ja koulun johtamistoimia. Pedagoginen johtajuus ei kuitenkaan ole oma itsenäinen johtajuusteoria, vaan se voi näyttäytyä erilaisena eri aikakausina, eri kouluissa tai eri rehtoreiden tapana toimia. Monien tutkijoiden mukaan rehtorin keskeistä pedagogista johtamista on opetussuunnitelman, toimintakulttuurin, visioiden ja strategioiden sekä perustehtävän täsmentämisen, toteuttamisen ja arvioinnin johtaminen. 

Käsitettä on sittemmin laajennettu laaja-alaiseksi pedagogiseksi johtamiseksi. Vesa Raasumaa (2010) väitöskirjassaaan laajentaa pedagoginen johtamisen käsittelemään oppilaiden lisäksi myös opettajien oppimiseen ja kasvuun kuuluvia tekijöitä. Hänen mukaansa laaja-alaisena pedagogisena johtajana toimiva rehtori on oppimisen tukihenkilö, joka suunnittelee oppimista tukevia rakenteita kouluunsa sekä auttaa opettajia päätöksenteossa, oppimisessa ja henkisessä kasvussa.

Laaja pedagoginen johtaminen on nykypäivän ja tulevaisuuden koulun johtamista. Laaja pedagoginen johtajuus koostuu monista eri osatekijöistä ja toimenpiteistä, joihin koulun kaikki jäsenet voivat osallistua. Jaettu johtajuus on ehdoton edellytys laajan pedagogisen johtamisen onnistumiselle. Jaetulla johtajuudella tarkoitetaan koko henkilöstön osallistamista yhteiseen asioiden valmisteluun ja päätöksentekoprosessiin.





























Mitä tämä voisi olla käytännössä?

Haasta ja osallista
Pedagoginen johtajuus edellyttää uudenlaista ja rohkeaa ajattelua. Se on lähtökohtaisesti sen tosiasian hyväksymistä, että olemme jatkuvasti matkalla emmekä koskaan valmiita

Johda esimerkillä 
Jotta kykenee näkemään muut, on ensin kyettävä aidosti näkemään itsensä ja löydettävä sisäinen rauha sekä oma johtamisen ääni. 

Anna palautetta 
Pedagoginen johtaja on myös itse liikkeessä, hänen on kyettävä jatkuvasti oppimaan itse ja osoittamaan näin uskottavasti ympärillään oleville toimijoille reflektiivisen toiminnan, palautteen vastaanottamisen ja jatkuvan parantamisen vaikutuksen.

Kohtaa ja kuuntele 
Pedagoginen johtaminen on kohtaamisten johtamista.Tärkeää on varata riittävästi aikaa keskusteluun ja uusien toimintatapojen ja tiedon omaksumiseen.

Jaa vastuuta 
Keskeistä on jakaa vastuuta mahdollisimman paljon. Tämä mahdollistaa syväoppimisen ja tekee toiminnasta yhteisöllistä. 

Kehitä yhdessä 
On hyvä, että olisi jatkuva kehittyminen nälkä, voisi haastaa nykytilaa ja uskaltaisi kysyä ne yksinkertaiset, mutta kaikista oleellisimmat kysymykset. Ota mukaan ihmiset suunnittelemaan heidän kanssaan. 


Pedagoginen johtaja tarvitsee kuulevat korvat, näkevät silmät, lämpimän sydämen, päättäväisen mielen sekä johdonmukaista ajattelua.


torstai 12. helmikuuta 2015

Saanko määrätä itse?

Katselin tiistaina Ajankohtaisen kakkosen kehitysvamma-iltaa ja jäin pohtimaan itsemääräämisoikeuden käsitettä.

Yksilön itsemääräämisoikeus eli oikeus määrätä itseään ja toimiaan on ihmisen perusoikeuksia. Kehitysvammaisilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus itsemääräämisoikeuteen kuten muillakin ihmisillä.  Käytännössä nämä oikeudet eivät täysimääräisesti  toteudu. Yhteiskunnan rakenteelliset esteet ja vallitsevat asenteet rajoittavat kehitysvammaisten ihmisten itsenäistä suoriutumista. 





































Näiden esteiden lisäksi kehitysvammaisen henkilön kohdalla on usein kysymys myös siitä, että heillä ei ole tarvittavaa tietoa toimintansa tai tekonsa vaikutuksista, vaan he tarvitsevat myös ohjausta, neuvoja ja tietoja, jotta he kykenevät tekemään päätöksiä omassa elämässään. 

Voidaan puhua siis osittaisesta osallistumisesta. Tällaisessa osittaisessa osallistumisessa on kyse siitä, että henkilöltä ei vaadita täyttä suoritusta, vaan hän osallistuu toimintaan omien mahdollisuuksiensa mukaan, ja että hän saa siihen kaiken tarvitsemansa tuen. Varsinkin vaikeavammaisten henkilöiden kohdalla tämä vaatimus tulisi toteuttaa. Osittainen osallistuminen on kuitenkin aina aktiivista toimintaa. 

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus tehdä elämässään omia ratkaisujaan, vaikka ne eivät aina olisikaan täysin oikein. Kehitysvammaisella henkilöllä on siis oikeus myös epäonnistua tekemisissään, ja oppia niiden kautta silloin, kunhan hän ei vaaranna kanssaihmisiään.

Miten itsemääräämisoikeus tai osittainen osallistuminen parhaiten toteutuisi?

  • On muistettava aina, että kehitysvammainen ihminen on ainutkertainen ihminen.
  • Kehitysvammainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija.
  • Kehitysvammaisen ihmisen kanssa työskentelevä työntekijä on myös asiantuntija, mutta toisella tavalla.
  • Kehitysvammaisen ihmisen ja työntekijän välinen suhde on kahden erilaisen asiantuntijan yhteistyötä. Kummankaan tuntemus ei ole täydellistä. 
  • Yhdessä tulee löytää ratkaisut ja olennaista on molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus sekä keskinäinen vuorovaikutus.


Mikä milloinkin on riski ja kenen näkökulmasta katsottuna? Eli saako ihminen syödä aamupalaksi 20 donitsia, jos hän haluaa?