Valon kajo

Valon kajo

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Muutoksen kaavio

Yksi vähemmän tunnettu muutosjohtamisen malli on Beckhardin, Gleicherin, Harrisin ym. tutkijoiden muutoksen kaava (Formula for Change). Se esittää kaavana ne tekijät, jotka ovat oltava kunnossa ennen kuin muutos on mahdollista toteuttaa.

D x V x F> R


D on tyytymättömyys nykyiseen tilanteeseen (Miksi tämä muutos on tarpeen?)
V on visio siitä, mitä on mahdollista tulevaisuudessa (Minne olemme menossa?)
F on ensiaskeleet jotka ovat saavutettavissa kohti visiota (Miten pääsemme sinne?)
R on muutosvastarinta




















D = Tyytymättömyys nykyhetkeen 
Meidän on oltava selvillä siitä, miksi asiat täytyy muuttaa. Jos meillä ei ole tahtoa ja halua muuttua, muutos ei kannata.

Peruskoululaiset ovat oppimistuloksissa maailman huipulla mutta he eivät sitoudu koulussa tapahtuvaan opiskeluun eivätkä pidä sitä mitenkään kiinnostavana. Myös ihminen, maailmameno ja tiedonkäsitys ovat muuttuneet. Kouluilta vaaditaan siis suurta harppausta tulevaisuuteen. Pelkkä paikallaan istuminen ja edestä opettaminen eivät enää toimi. Tyytymättömyyttä siis löytyy. Ovatkohan kaikki opettajat tästä yhtä mieltä? Onko meillä yhteinen tahtotila ja halu muutokseen? 

V = Tulevaisuuden visio
Päämäärän tulee olla kaikille selvänä mielessä. Yhteisellä visiolla on tutkimusten mukaan suora yhteys siihen, miten hyvin muutos jäävät pysyviksi, ja samoin siihen, miten hyvin muutokseen sitoudutaan.

Monet koulut ja kunnat ja työryhmät ympäri Suomea pohtivat nyt visiota tulevaisuuden koulusta. Tulevaisuuden peruskoulu -hankkeen loppuraporttissa ja Oppimisen tulevaisuus 2030- raportissa visioidaan tulevaisuuden koulua. Visio tulevaisuuden koulusta ei ole vielä täysin kirkas, mutta keskeistä tässä muutoksessa on uusi oppimiskäsitys, joka korostaa oppilaan roolia aktiivisena toimijana ja oppimista vuorovaikutuksena.

F = Ensiaskeleet
Myös tavoitteeseen vievät askeleet tulee konkretisoida. Toimenpiteiden tulee olla kaikkille ymmärrettäviä ja toteuttamiskelpoisia. Kun muutos jaetaan moneen pieneen välitavoitteeseen, on helpompi seurata etenemistä ja motivoitua joka päivään.

OPS2016- posessista on tehty tiekarttoja ja suunnitelmia valtakunnallisesti ja paikallisesti- Opetussuunnitelman uudistamisen ytimessä on yhteistoiminnallisen toimintakulttuurin ja pedagogiikan kehittäminen. Tämä koskee jokaista yksittäistä koulua ja sen toimintakulttuuria. Siksi jokaisen koulun on laadittava myös oma muutoksen aikataulu.

M= Muutosvstarinta
Muutosvastarinta on luonnollinen suojareaktio uusia haasteita vastaan. Tilan tekeminen tunteiden ilmaisulle ja tuen antaminen kielteisten tunteiden esiintymiselle on muutosvastarinnan myönteistä huomioimista ja mahdollistaa muuttumisen. Muutosvastarintaa ei tule ajatella pelkästään yksilön ominaisuutena. Myös ryhmä vastustaa.

Perinteinen opettajakeskeinen luokkahuoneopetuksen malli on osoittautunut ilmiömäisen elinvoimaiseksi. Koulun muutosta käsittelevä kirjallisuus kuvaa kehittämishankkeista, joiden virallisen päätymisen jälkeen koulun toiminta palautui vähitellen siihen tilaan, jossa se hankkeen alkaessa oli. Miksi näin?


KUVA:http://w5coaching.com/formula-change/

















Yhteenveto

Tässä kaaviossa korostetaan sitä, että kolmen kohdan on oltava suurempi kuin muutosvastarinta. Jos vain muutama ihminen kokee tyytymättömyyttä ja muutostarvetta, muutoksen toteuttaminen ova haastavaa ja voi epäonnistua. 

Olemmeko siis tyytymättömiä vallitsevaan tilanteeseen? Kyllä. Mutta tyytymättömyys kimpoilee vähän eri suuntiin. Opettajat ovat tyytymättömiä oppilaiden motivaatioon ja oppilaat tyytymättömiä opetukseen. 

Visio voisi olla kirkkaampi ja houkuttelevampi. Nyt  uusi OPS2016 linjaa ja ohjaa, mutta antaako se riittävän houkuttelevan kuvan tavoitetilasta?

Askeleet muutoksen tiellä on jo tehty, mutta kuljetaanko liian lujaa ja nopeasti vai pitäisikö varmistaa,  että kaikki pääsevät mukaan?

Miten on, onko niitä mannerlaattoja ja muutovastarintoja liiaksi? Laimeneeko hidastajien joukko vähitellen? 

Uusien asenteiden, toimintojen ja lähestymistapojen uudistaminen vaatii aluksi ponnisteluja ja määrätietoisuutta. Alkuvaihe on siis aina kriittisin koettaessamme toteuttaa muutoksia. Sen aikana muutoksia vastustavat voimat ja persoonallisuuden puolet sisällämme saattavat helposti tukahduttaa motivaatiomme. 

Kaavio on yksinkertainen ja käyttökelpoinen sekä sopii myös oman elämän muutosten hallintaan. 


"Et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin" -Mike Murdoc-


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Sisäinen motivaatio

Oppilaiden motivointi ja sitouttaminen oppimiseen tulisi olla opetuksen ensisijainen lähtökohta. Olen kirjoittanut motivaatiosta jo aikaisemmin, mutta kirjoitan vielä. Aihe on minulle tärkeä.

Hyvin karkeasti motivaatio voidaan jakaa ulkoiseen ja sisäiseen motivaatioon. Ulkoisesti motivoitunut oppilas opiskelee siksi, että saa (hyvän) arvosanan, pääsee pois peruskoulusta tai saa vanhempiensa hyväksynnän eli saavuttaa jonkin ulkoisen palkinnon. Sisäisesti motivoitunut oppilas on aidosti kiinnostunut aiheesta ja haluaa oppia välittämättä ulkoisista palkinnoista. Oppimisen kannalta kestävämpiä tuloksia saavutetaan, kun pystymme vaikuttamaan sisäisen motivaation syntymiseen. Sisäinen motivaatio syntyy, kun tekeminen itsessään on palkitsevaa, itsestä ohjautuvaa ja perustuu uteliaisuuteen, kiinnostukseen tai intohimoon.

Tutkijoiden Edward Decin & Richard Ryanin itseohjautuvuusteoria esittää ihmisellä olevan kolme psykologista perustarvetta: itsenäisyyss, pätevyys ja yhteisöllisyys. Heidän mukaansa nämä perustarpeet ovat ihmisen hyvinvoinnin perusta, ilman niiden läsnäoloa elämässä ihminen ei voi hyvin. 






Itsenäisyys
Itsenäisyys ja vapaus päättää omasta työskentelystään toimii motivoivana tekijänä. 

Vapaa ja itseohjautuva toiminta edellyttää luottamusta. Opettajien pelkona on usein, että jos oppilaille antaa vapauksia ja jos heitä ei koko ajan valvota, seurauksena on kaaos. Kuitenkin jo hyvin nuoret oppilaat pystyvät vastuulliseen, omaehtoiseen toimintaan. Koulumaailmassa oppilaiden itsenäisyyttä voitaisiin lisätä antamalla oppilaille vapaus valita työskentelymuotoja tai vaikkapa tehtävien vastaustapa.

Pätevyys
Pätevvyyden tunne syntyy tunteesta, että osaa hommansa ja saa asioita aikaan.  

Oppilaat nauttivat enemmän sellaisesta tekemisestä jossa he pärjäävät.  Pätevyyden tunne saa tarttumaan uusiin haasteisiin. Kielteiset kuvat itsestä oppijana ovat suorassa yhteydessä motivaatioon. Kouluopetuksessa yksi merkittävä pätevyyden kokemuksia heikentävä tai edistävä tekijä on normatiivinen vertailu. Oppilaiden minäkäsitys muodostuu nuoruudessa suurimmaksi osaksi vertailusta muihin oppilaisiin.

Yhteisöllisyys
Yhteys toisiin ihmisiin ja yhteisöön on monille tärkeä toimintaa ohjaava motivaatiotekijä. 

Minäkuvan muodostumisen kannalta kokemus siitä, mitä muut ajattelevat minusta, on hyvin tärkeää. Myös opettajan välittävä suhde oppilaaseen ja turvallinen vuorovaikutussuhde ovat tärkeitä sisäisen motivaation kannaltaSosiaaliset vaatimukset ja roolit häiritsevät kuitenkin vapautta sisäiseen motivaatioon. Tämän voi huomata koulumaailmassa, kun motivaatio yleensä heikkenee ylemmille luokille siirryttäessä. 

Kansainvälisen vertailun mukaan suomalaiset oppilaat ovat erinomaisia lukemaan, laskemaan ja hallitsevat luonnontieteet. Motivaation puute vaivaa jo neljäsluokkalaisia. Mitä itseohjautuvuusteorian mukaan tästä voisimme päätellä? Koulumme ei tue itsenäisyyttä, pätevyyttä eikä yhteisöllisyyttä tarpeeksi. 


"Parhaat työn motiivit koulussa ja elämässä on:              

ilo varsinaisesta työstä, ilo työn tuloksista ja tietoisuus näiden tulosten merkistyksestä yhteiskunnalle."(Einstein)


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Rohkeasti luova

Luovuudesta puhutaan paljon tällä hetkellä. Myös uudessa opsissa. Luovuus ja innovatiivisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia, joita tarvitaan jokaisella työpaikalla ja koululla.

Turvallinen ympäristö, avoin vuorovaikutus ja rohkaiseva, luottamusta osoittava johtaminen ovat tutkitusti luovuutta tukevia tekijöitä. Työhyvinvointi on myös yksi luovuuden edellytyksistä. Hyvinvoivat  työntekijät ja oppilaat ovat ilman muuta työssään ja opinnoissaan luovempia. Siksi johtaminen on avainasemassa luovuuden esille saamisessa ja ylläpitämisessä. 

Johtajan tai opettajan tärkein tehtävä onkin varmistaa, että työyhteisö tai luokkaa kehitetään luovuutta, oppimista ja uudistumista mahdollistavaksi.

Luovuuden taustalla ovat ideat tai oivallukset, jotka auttavat näkemään asioita uudessa valossa. Halu ja kyky tähän edellyttävät sekä uudenlaiselle ajattelulle tilaa luovaa ja siihen suorastaan kannustavaa ilmapiiriä että jokaisen omaa sisäistä motivoitumista. On lupa kokeilla, yrittää, tehdä toisin, ajatella toisin – jopa erehdysten uhalla. Tärkeätä on, että erehdyksistäkin oppii.

Ryhmissä ihmiset helposti käyttäytyvät ryhmän mukana. Heidän omat ajatuksensa ja näkökulmansa eivät pääse esille, jos ryhmän paine vie mennessään. Luovuus katoaa mikäli ihmiset mukauttavat enemmistön ajattelutapaan. Ei uskalleta, jos ideat ammutaan alas. Ryhmäajattelu on aina negatiivista, sillä se kahlitsee luovuutta, estää mielipiteiden esille tulemisen  ja erilaisuuden rikkauden. 

Kaikissa työyhteisöissä ja koulussa tarvitaan riittävä määrä ihmisiä ja oppilaita, joilla on rohkeus toteuttaa omaa yksilöllisyyttään, halu vetää muita mukaan luovuutta tukevaan työskentelyyn ja kyky haastaa totuttuja käytäntöjä.

Omasta laatikosta ulos kurkistaminen edellyttää rohkeutta ja riskinottoa, mutta vapauttaa luovuutta. Ilman toisin näkemistä ja kokemista mikään ei muutu. Rutiineissa pysyminen vaalii vakautta ja turvallisuutta, mutta turruttaa ja jarruttaa. Oman mukavuusalueen reunalla oleskelu ei aina tunnu mukavalta, mutta se saa uudistuksen liikkeelle.

Luovuus ei esiinny neljänkymmenen viiden minuutin tai muunkaan tiukkaan pakatun aikataulun jaksoissa. Se tarvitsee aikaa. Avoin uteliaisuus elämää kohtaan synnyttää maailmaan uutta.

Love this! - http://media-cache-ak0.pinimg.com/originals/af/e2/a7/afe2a761d1832f7f29b08d77d1689347.jpg