Valon kajo

Valon kajo

maanantai 28. syyskuuta 2015

Räätälöintiä

Opettajat huomaavat nopeasti, milloin oppilaan asiat eivät ole kohdallaan. Oppilaan poissaolot ja myöhästelyt lisääntyvät, läksyt jäävät tekemättä eivätkä työvälineet ole mukana. Oppilaan koulunkäyntiä ja olemusta leimaavat yleinen haluttomuus ja välinpitämättömyys. Tunneilla saattaa esiintyä riehumista ja aggressiivista käyttäytymistä.  Tai oppilas ei osaa eikä onnistu. Oppilas viestittää monilla tavoin tuen tarvettaan. Hän hakee huomiota koulukavereilta ja aikuisilta. Koulussa, jossa tuen tarvitsijoita on paljon, opettajien ammattitato kehittyy näiden asioiden hoitamiseen huimasti. Puhun itse termillä opettajien räätälöintitaidot. 





































Millä tavoin oppilaiden opiskelua voidaan räätälöidä näissä tilanteissa?
  • Olemalla kiinnostunut oppilaan asioista.
  • Antaa positiivista palautetta aina kun on aihetta.
  • Pitää luottamuksellinen suhde oppilaaseen.
  • Keskustella oppilaiden kanssa ihan tavallisista arkipäivän jutuista.
  • Olemalla vanhempiin yhteydessä säännöllisesti.
  • Opettamalla sosiaalisia taitoja ja puuttua tilanteisiin: Kiva-koulu, askeleittain-ohjelma, vertaissovittelu, kummioppilastoiminta jne. 
  • Ymmärtämällä oppilaan tilanne, käytös ja oppiminen kokonaisuutena.
  • Joustavilla opetusjärjestellyillä ja eriyttämisellä.
  • Opettajan tärkeä taito on on tunnistaa oppisisältöjen ydinaines ja taidot. Tämä merkitsee uskallusta karsia ylimääräinen, vähemmän tärkeä. 

Kun opettaja räätälöi, hän mahdollistaa, saattaa ja tukee jokaista oppijaa omalla oppimispolulla. Opetusta sovitetaan niin paljon kuin resurssit antavat myöten ja se on opettajan kannalta kohtuullista. Pisimmälle vietynä räätälöinti voisi tarkoittaa jokaiselle omia tehtäviä, omaa opettajaa ja aikataulua. On kuitenkin muistettava, että tarvitaan myös ryhmää ja yhteisöä. Yksilöllisyyden huomioonottamisen ja yhteisöön kuulumisen tulee olla järjestelyssä keskenään tasapainossa.


Irtosi nappi, ratkesi tikki, housun polvet on aina rikki. Räätäli leikkaa suurin saksin, niksin naksin, niksin naksin. Räätäli neuloo ja rallattaa, räätäli siitä palkan saa.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Voi hyvin koulussa

Uusi opetussuunnitelma korostaa hyvinvoinnin merkitystä. Sen merkitys nousee jo perusopetuksen arvoperustasta. Hyvinvointi-teema näkyy läpäisevän koulun toimintakulttuurin, kasvatustyön tavoitteet sekä  oppimisen edellytykset ja tulokset. Sen merkitys nousee erityisesti laaja-alaisessa osaamisessa (itsestä huolehtiminen ja arjen taidot). 


Luin Kirsi-Marja Janhusen sosiaalipedagogiikan alan väitöstutkimuksen ”Kouluhyvinvointi oppilaiden tulkitsemana” Tutkimuksessa Janhunen tarkasteli oppilaiden näkemyksiä kouluhyvinvoinnista ja tiivisti hyvinvoinnin teemat kuuteen teesiin. Minusta ne ovat hyvät ja melko kattavat. Ja kaikki asiat samat asiat löytyvät myös opetussuunnitelmasta! Siksi näihin asioihin tulee panostaa jokaisessa koulussa.

1. Kodilla ja perheellä on tärkeä merkitys lapsen ja nuoren lähiturvaverkkona.
Vanhempien lapsilleen antama aika on ensiarvoisen tärkeää: aito kiinnostus, kannustus ja läsnäolo koulunkäynnin ja elämisen tukena.

2. Kouluhyvinvointi rakentuu yhteistyössä 
Opettajien ja vanhempien välinen yhteistyö ja keskusteluyhteys nousevat ratkaisevaan asemaan oppilaiden koulunkäynnin ja hyvinvoinnin tukemisessa. Kodin tuki ja kiinnostus koulutyötä kohtaan ovat oppilaille tärkeitä aivan peruskoulun loppuun asti.


3. Oppilaiden omalla vertaisryhmällä on keskeinen asema hyvinvoinnissa.
Koulukaverit, ystävyyssuhteet ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat olennaisesti ja voimakkaimmin oppilaiden hyvinvointiin. Suhde kavereihin voi olla sekä positiivista että negatiivista. 

4. Opettajilla on tärkeä rooli auktoriteettiasemassa ja esimerkkinä olemisessa.
Oppilaiden mukaan opettaja saa olla tiukka järjestyksenpitäjä ja hänen tulee huolehtia työrauhan säilymisestä, kunhan opettaja on samalla mukava ja ymmärtäväinen. On tärkeää myös, että opettaja tarjoaa jokaiselle oppilaalle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin ja itsensä näkemiseen myönteisessä valossa. 

5. Positiivinen, kannustava ja turvallinen kouluilmapiiri lisää hyvinvointia. 
On paljon mukavampi tulla kouluun ja olla siellä, kun koulun ilmapiiri on myönteisesti virittynyt ja vastaanottavainen oppilaille. On kiinnitettävä erityistä huomiota luokkien sisäiseen yhteisöllisyyteen ja tuettava sitä yhteistoiminnallisuudella sekä osallisuudella.

6. Aikainen tuki ja ennaltaehkäisevä työ turvaavat hyvinvoinnin.
Tukiopetuksen, erityisopetuksen, psykologi- ja kuraattoripalvelujen sekä terveydenhuoltopalvelujen on lähdettävä liikkeelle tukevan ja ennakoivan toiminnan periaatteilla, eikä vasta vaikeuksien kasvaessa. Oppilaille tulee tarjota mahdollisuuksia keskustella turvattomuuden tunteita aiheuttavista asioista ja saada niihin tukea.




lauantai 5. syyskuuta 2015

Säröilyä

Ops2016-uudistus tuo mukanaan paljon muutoshaasteita. Nopean muutoksen yhteiskunnassa  myös opettajuuden, asiantuntemuksen ja auktoriteettien asema muuttuvat. Harva ymmärtää, millainen maailma on viiden vuoden kuluttua. Vielä harvempi voi varmuudella ennustaa, mikä ammatti, investointi tai tuotantosuunta menestyy vuonna 2020.




Opetuksen näkökulmasta muuttuva opettajuus tarkoittaa siirtymistä opettajakeskeisestä luokkahuoneopetuksesta kohti oppilaskeskeistä. Opettajan näkökulmasta tämä tarkoittaa opettajan tehtävän monimuotoistumista katederilla luennoivasta asiantuntijasta oppimisprosessien ohjaajaksi. 

Opettajuuden aito muuttaminen edellyttää toistuvaa tyytymättömyyttä nykyistä toimintatapaa ja ajattelumallia kohtaan. Anita Malinen puhuu väitöskirjassaan Towards the essence of adult experiental learning (2000) aikuisen oppimisen edellytyksenä olevasta säröstä. 






















Malinen pitää aikuisen oppimisen lähtökohtana elämänkokemusta, joka muodostaa oppimisen perustan. Tämä aikuisessa mukana kulkeva kokemuksellinen tieto koostuu kahdesta kerroksesta. Tietämisen ja osaamisen "kova ydin" on sanaton, kokonaisvaltainen ja sisältää aikuiselle itselleen ”totuuden” maailmasta. Siksi vanhat totutut tavat toimia istuvat niin lujassa. Ydintä ympäröi "suojaava vyöhyke", joka käsittää joustavampia käsityksiä. Oppimisen haasteena on päästä kiinni kovan ytimen sisältämiin käsityksiin, haastaa ne ja mahdollisesti muuttaa niitä.

Tavoitteena on päästä tilanteeseen, jossa ennakkoluulot, eli ensisijaiset käsitykset, antavat myöten. Tässä yhteydessä Malinen käyttää "särön" käsitettä. Jotta todellista oppimista voisi tapahtua, aikuisen oppijan tapaan ajatella ja tietää pitäisi saada syntymään särö. Särö tai epäilys syntyy elämänkokemuksen ja ravistelevan oppimiskokemuksen yhteentörmäyksessä. Tällöin turvallinen elämänkulku ja sen jatkuvuus murtuvat ja aikuisessa herää tarve todelliseen oppimiseen. Ilmiötä voisi verrata mannerlaattojen liikkumiseen.

Uusi opettajuus on selvästikin monelle opettajalle särö turvallisessa arjessa. Särö, joka ei ole vielä läpäissyt suojavyohykettä.

Millainen uudenlaisen kokemuksen, särön, tulisi olla, jotta se läpäisi suojavyöhykkeen, ja millainen rooli rehtorilla on näiden säröjen synnyttämisessä ja prosessoinnissa?



”Olemme sitä, mitä toistuvasti teemme.” 

- Aristoteles –