Valon kajo

Valon kajo

perjantai 30. lokakuuta 2015

Voihan kokous!

Jopa 40 prosenttia kaikista kokouksista koetaan tehottomiksi ja joka neljäs kokous voitaisiin hoitaa sopimalla asioista ilman kokousta! Kokoustaminen vie keskimäärin 9,5 tuntia viikossa työaikaa kyselyyn vastanneilta. Suomalaisen Työn Liiton toteuttaman Kansallinen Kokousbarometri 2015 -selvitykseen vastanneista yli 500 vastaajasta noin puolet koki kokouksia olevan ajoittain tai jatkuvasti liikaa.

Uuden opetussuunnitelman toimintakulttuurin ytimenä on oppiva yhteisö, ja tavoitteena on edistää oppimista, osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää elämäntapaa. Koulun toimintakulttuuria koulussa ei kuitenkaan voida kehittää ilman johtajuuden kehittämistä. Ja johtajuuteen kuuluvat mm. kokousten ja palaverien järjestäminen. Tästä syystä meidän on kriittisesti tarkasteltava myös kokouskulttuuriamme.

Koulussa on vielä vallalla melko yleisesti käytäntö, jossa kootaan opettajat kerran viikossa koolle yhteiseen massakokoukseen. Ja näin luodaan kokouksia, joissa on aikavarkaita, epäselviä tavoitteita, rönsyilyä, lepsua kokouksen vetämistä, valtaeroja, äänekkäitten sisäpiiriä, henkilöstöristiriitoja, takeltelua päätöksenteossa, juuttumista pikkuasioihin, riittämättömiä tietoja ja taitoja päätösten tekemiseksi tai huonoa valmistelua.
























Mitä voisimme asialle tehdä?


1. Karsi kokouksia
Tärkeintä on tunnistaa turhat kokoukset ja luopua niistä. Mieti, voiko asian hoitaa ilman kokousta. Pakollisia kokouksia voi lyhentää keskittymällä itse asiaan. Kokousta on turha pitää, jos ei osaa mainita edes yhtä tavoitetta. Päätöstä vaativat kokoukset ja tiedotus- ja suunnittelupalaverit tulisi täysin erottaa toisistaan. Useimmiten työhön liittyvät hyvät innovaatiot ja ideat syntyvät aivan muualla kuin sitä varten järjestetyssä palaverissa. 

2. Tunnista tavoite
Mieti kokousta suunnitellessasi, miksi se pidetään, mitkä ovat tavoitteet ja mitä kokouksessa on tarkoitus käsitellä, mistä päättää ja mitä ideoida. Kerro nämä myös selkeästi kokouksen alussa, jos olet vetäjä. Jos näitä ei ole mietitty, älä pidä kokousta, äläkä mene sellaiseen tuhlaamaan omaa ja muiden aikaa. 

3. Määrittele kesto
Lyhyemmät kokoukset auttavat kaikkia pysymään skarppina ja säästää aikaa loppupäivää varten.  Pitkien kokousten välissä kannattaa pitää taukoja. Kokousten maksimipituus on kaksi tuntia. Aloita kokous heti kun sen pitäisi alkaa, riippumatta siitä, kuka paikalla. Ja lopuksi tärkein: lopeta, kun kokoukselle varattu aika on kulunut, riippumatta siitä, kuinka mielenkiintoinen keskustelu on meneillään.

4. Valmistele kokous
On kokouksen vetäjän vastuulla, että kokouksella on asialista, asiat etenevät aikataulussa, päätöksiä syntyy, sovituille asioille on vastuuhenkilö ja ilmapiiri on hyvä sekä rakentava, kaikkia kunnioittava ja kuunteleva. Hyvään valmisteluun kuuluu, että koko kokousprosessi ajatellaan ennalta kaikkine vaiheineen (valmistelu, itse kokoustilanne ja jälkihoito). 

5. Ylläpidä vireyttä
Kiinnostavuutta kokouksiin saa, kun tekee jotain poikkeuksellista. Kävelykokoukset ovat tästä yksi esimerkki. On motivaation kannalta tärkeää, että kokouksissa käytetään hyödyksi vaihtelevia menetelmiä, koska ihmiset oppivat eri tavoin. Käytä monipuolisesti kokousta tehostavia yhteistoiminnallisia menetelmiä.

6. Osallistu aktiivisesti
Jokainen kokoukseen osallistuja voi kantaa omalta osaltaan vastuuta kokouksen onnistumisesta: tutustumalla kokousasioihin etukäteen, osallistumalla kokouksessa aktiivisesti keskusteluun, kuuntelemalla muiden kantoja kokouksessa ja esittämällä kysymyksiä. Kannettavat tietokoneet ja puhelimet estävät todellista läsnäoloa.


Onni syntyy, kun valmistelu kohtaa mahdollisuuden. 

-Elmer Letterman-

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Aivojen hyvinvointi

Katsoin viikonloppuna Yle Areenalta kolmiosaisen ohjelmasarjan Aivot uuteen kuosiin sekä kanadalaisen tiededokumentin Itseohjautuvat aivot. Tämä postaus niiden seurauksena. 

Aivojen kuviteltiin kauan jäävän staattiseen tilaan, kun ihminen aikuistuu. Neurobiologian alueella on tehty kuitenkin löytöjä, joista merkittävin on neuroplastisuus. Aivojemme neuroplastisuudesta tiedetään tänä päivänä jo paljon. Tiedämme, että saamamme toistuvat virikkeet voivat näkyä aivojen rakenteiden tasolla. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että aivot muuttuvat koko ajan; ei vain toiminnallisesti vaan myös rakenteellisesti – kokemusten, ja erityisesti toistuvien ja pitkään jatkuvien kokemusten myötä.  Tutkimusten mukaan jopa 70% aivojen kytkennöistä muuttuu päivittäin. 





























Yleisesti on luultu, että aivosoluja olisi rajallinen määrä, mutta asia ei kuitenkaan ole ihan niin. Neurogeneesin nimellä tunnettua uusiutumista tapahtuu esimerkiksi tärkeässä aivojen osassa hippokampuksessa, joka säätelee muistia, tunteita ja oppimista.Toisin kuin aiemmin uskottiin, aivoilla on kyky neurogeneesiin. Aivoissa voi syntyä uusia neuroneita eli aivojen hermosolujen määrä voi lisääntyä elämän aikana. 

Mitä tamä tuo tullessaan kouluihin? Käytännön haasteista esimerkiksi aivojen hyvinvoinnin tukemisen kouluissa. Koska kokemukset ja harjoitus muovaavat aivoja läpi elämän, on tärkeä tietää enemmän siitä, miten kognitiivisia taitoja, kykyjä, kuntoa ja henkistä hyvinvointia voi tukea. Stressi, uni, tila, tehtävien ja ajan hallinta sekä luovuus ovat erittäin tärkeitä tekijöitä kun rakennetaan ihanteellisia oppimisolosuhteita. 





































Tämä tuo myös haasteita oppimiseen. Esimerkiksi joidenkin tutkimusten mukaan älykännykkä saattaa heikentää intuitiivisten ajattelijoiden ajattelua. Kännykän käyttäjät ulkoistavat ajatustyötään tekemällä hakuja jopa sellaisissakin asioissa, jotka he tuntevat entuudestaan tai saisivat helposti selville ilman puhelintakin. Kun he välttelevät omien aivojen käyttöä, heidän ajattelukykynsä laiskistuu, vihjaa kanadalaisen Waterloon yliopiston tutkimus. 

Siis samaan aikaan kun teknologian kehittyminen avaa hienoja mahdollisuuksia, se on myös terveysuhka, jos annamme laitteiden ja teknologian hallita itseämme sen sijaan, että me hallitsisimme niitä. Aivojen hyvinvoinnin yksi kulmakivi onkin aivojen suojelu liioilta hermoärsykkeiltä.  Mitä vielä aivojen hyvinvointi sisältää:

  • Aivoille monipuolisesti kognitiivisia ärsykkeitä. Esimerkiksi älypelejä, ristikoita, sudokua, tetristä, uuden kielen opettelua jne.
  • Käsillä tekeminen palauttaa ajattelun rasituksista.
  • Rutiineista poikkeaminen stimuloi uusia hermoyhteyksiä esim. hampaiden peseminen toisella kädellä.
  • Yksikin pieni mindfulness-harjoitus muuttaa aivoja. Tutkimuksissa on todettu, että jo kahdeksan viikon meditaatioharjoitukset saivat aikaan selviä muutoksia koehenkilöiden muistia, itsetietoisuutta, empatiaa ja stressiä käsittelevissä aivojen osissa.
  • Aivojaan kannattaa hoitaa soittamalla ja laulamalla. Aivotoiminta kehittyy ja aivojen massa jopa kasvaa. Musiikillinen osaaminen voi saada aikaan pysyviä toiminnallisia muutoksia tavassa, jolla muusikot hahmottavat ja prosessoivat musiikkia neuraalisella tasolla.
  • Liikunnalla treenaat aivojasi entistä parempiin suorituksiin keskittymisen ja muistamisen saralla. 
  • Aivot tarvitsevat unta – unen aikana aivoissa tapahtuu koko ajan.


Se mihin kohdistamme 

huomiomme, kasvaa suuremmaksi elämässämme. -Maharishi-